Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
Onko sinulla haasteita löytää sopiva rentous työntekoon?
Ei ihme, se on pirun vaikeaa. Monesti ajatellaan, että rentous tulee ilmaiseksi. Ei tule. Rentous täytyy ansaita.
Urheilijat ja esiintyvät taiteilijat harjoittelevat koko uransa sitä kuinka he löytäisivät sopivan rentouden paineen alla toimimiseen. Ja toisin kuin tietotyöläisillä, heillä on yleensä erittäin kirkas tavoite, selkeä toimintaraami, tarkkaan määritetty työnkuva ja rajatut tehtävät.
Mikäli et muuttuvassa toimintakentässä epämääräisin tavoittein toimivana ja pariakymmentä erilaista tehtävää hoitava tietotyöläisenä löydä sopivaa rentoutta, niin se ei yllätä. Teemaa kannattaakin laajan tarkastelun sijaan lähestyä miettimällä että missä työtehtävissä rentous on sinulle olennaisinta.
Rentous on helppoa, kun painetta ei ole. Mitä suurempi paine, sitä vaikeampaa rentouden ylläpito on, sillä paineen alla ponnistelu lipsahtaa helposti yli.
Rentous katoaa tekemisestä, jos kapasiteettisi ylittyvät. Rentouden säilyttääksesi tarvitset fyysistä ja mentaalista kapasiteettia toimia eri tilanteissa, olipa kyseessä sitten tiukan pelin viimeiset minuutit koripallokentällä tai yllättävän hiillostava asiakas myyntitapaamisessa.
Tietotyön parissa tärkeimmät kapasiteetit ovat usein mentaalisia, kuten substanssiosaamisen taso, psykologinen joustavuus (podcast-jaksomme aiheesta), soveltamiskyky ja kyky hahmottaa kokonaiskuva. Ei sillä etteikö fyysisillä kapasiteeteilla ja hyvinvoinnilla olisi merkitystä myös tietotyössä, mutta ne harvemmin ovat krooninen pullonkaula rentoudelle - hetkittäinen useinkin, esimerkiksi iltapäivän väsyhetkissä.
Missä (työ)tilanteissa hyötyisin rentoudesta, mutta en kykene siihen?
Mitkä kapasiteettini ovat pullonkaulojani rentoudelle näissä tilanteissa?
Miten ja missä yhteyksissä voisin vahvistaa näitä kapasiteetteja?
Toivon sinulle sopivan rentoa viikkoa 😊 Ja laita toki viestiä, jos teksti herätti oivalluksia!
- Jussi
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.
“Ongelmani itsensä johtamisessa on itsekurin puute.”
Kuulen valmentaessa tätä lausetta usein. Etenkin silloin kun ihmiset vastaavat anonyymisti kyselyyn isoimmasta itsensä johtamisen haasteestaan.
Itsekurin puute johtaa siihen, että et saa tarvittavia asioita aikaiseksi. Työ- tai opiskelupäivät menevät prokrastinoidessa ja kaikenlaista epäolennaista puuhatessa. Tämä tuottaa kuormitusta aikataulujen suhteen ja epämukavien tunteiden muodossa. Myös ulkoista painetta alkaa kertyä, etenkin pidemmällä tähtäimellä.
Vaikka edellä mainittu kuulostaisi sinulle tutulta, niin itsekurin puute kuitenkin harvoin on varsinainen ongelmasi. Sen sijaan ongelma on toimivien systeemien puute.
Itsekuri nimittäin on vähäinen resurssi, jonka varaan ei kannata omaa työskentelyään rakentaa. Ei vaikka sinulla riittäisi runsaasti itsekuria.
Toimivat systeemit nimittäin minimoivat itsekurin tarpeen. Mitä tavanomaisemmin ja virtaviivaisemmin systeemisi ohjaavat sinut olennaisen toiminnan pariin, sitä vähemmän tarvitset itsekuria. Osa toimivaa itsensä johtamisen systeemiä voivat olla vaikkapa viikkosuunnittelu, pomodoro-kello, syvän työn ajat, keskittymissovellukset ja lentokonetilat. Mikä sitten on toimiva systeemi? Siihen ei ole universaalia viisasten kiveä, vaan jokaisen tulee hakea itselleen sopivin yhdistelmänsä.
Et todennäköisesti koskaan pääse täysin eroon itsekurin tarpeesta, mutta suosittelen vahvasti minimoimaan sen tarpeen. Toimivat systeemit luovat muutoinkin elämästä ja työstä paljon helpompaa ja kevyempää, joten niiden luomiseen kannattaa panostaa ainakin pienin riittävä annos vaivaa.
Kysy itseltäsi:
Missä työtehtävässä huomaat erityisesti tarvitsevasi itsekuria?
Miten voisit sen tekemisestä ja siihen keskittymisestä helpompaa?
Miten voisit systeemeillä luoda virtausta olennaiseen keskittymiseen ja kitkaa epäolennaiseen keskittymiseen?
Toivon sinulle itsekuritarpeetonta viikkoa 😊 Ja laita toki viestiä, mikä sinulla on toiminut parhaiten itsekurin tarpeen vähentämisessä!
- Jussi
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.
En yleensä tartu ajankohtaisiin asioihin, koska en seuraa niitä kovin aktiivisesti. Yritän pysyä ajattomien asioiden parissa, jotka ovat olennaisia ajasta riippumatta. Muutamilta viikkokirjeen lukijoilta tuli kuitenkin toiveita ottaa kantaa neljän päivän työviikkoon, niin tässäpä olisi 🙂
Yksinkertaisuuden vuoksi en ota kantaa brittitutkimukseen tai käsittele tuoreita keskusteluja - annan kantani niin kuin olisin antanut sen pari viikkoa sitten. Käsittelen myös työelämää yhtenä kokonaisuutena, otan kantaa vain tietotyöhön ja mustavalkoistan kysymyksen tähän:Tulisiko työelämän siirtyä neljän päivän työviikkoon?
Vastaukseni on Ei.
Ymmärrän mitä muutoksella oltaisiin hakemassa. Aie on hyvä. Mutta kun puhutaan laajemmin työelämästä ja nimenomaan tietotyöstä, niin työaika ei ole se, mitä tulisi ensimmäisenä muuttaa.
Työelämän ongelma on kuormitus, josta ei kyetä palautumaan. Suoraviivaisesti voisi ajatella, että kuormitus on suorassa suhteessa työaikaan, mutta olisipa haaste niin yksinkertainen. Mikäli ainoastaan työaikaa muutettaisiin muun pysyessä ennallaan, voi työajan vähentäminen joidenkin kohdalla vain pahentaa tilannetta.
Ensinnäkin tulisi muuttaa työn organisointia. Ei viisi työpäivää suomalaisilla työajoilla ole lähtökohtaisesti ylikuormittavaa, mutta jos työ on itsensä ja yhteisön johtamisen tasolla organisoitu päin persettä, niin sitten on.
Monien työssä on liian vähän aikaa keskittyä varsinaiseen työhön ja aika menee “overheadiin” eli koordinointiin, selonluontiin ja palaveeraamiseen. Ihmiset viettävät töissä enemmän aikaa töistä puhuen kuin töitä tehden, koska organisaatiot ovat ahmineet itselleen liikaa projekteja - tai ainakin osallistaneet yksilöitä liian moneen projektiin. Kun yhdellä henkilöllä alkaa olla yli kymmenen projektia niin iso osa resursseista menee kokonaisuuden hahmottamiseen ja kontekstien vaihtamiseen. Työssä on liikaa metatyötä.
Toisekseen työssä on myös liikaa epämäärää eli sitä ettei tiedetä mitä, miten, milloin ja kuka tekee. Epämäärä ei näy tuotoksena missään “viivan alla”, mutta se kuluttaa resursseja. Liiallinen sälä kuormittaa, ja se on vahvasti sidoksissa metatyön määrään. Se myös ajaa ihmiset reaktiivisiksi ja toimimaan pakene tai taistele -tilasta, joka itsessään lisää työn kuormittavuutta.
Omien havaintojeni pohjalta sanoisin, että monilla ylikuormittuneilla työntekijöilllä nimenomaan metatyö ja työn epämäärä vievät työn kokonaiskuorman ylikuormittavan puolelle, vaikka varsinainen ydintyön määrä on hallittavissa.
Toki sitten on tapauksia, joissa työn määrä on puhtaasti liian korkea, jolloin sitä tulee alentaa. Jokaisella yksilöllä on piste, jonka jälkeen mitä enemmän hänelle laitetaan töitä, sitä vähemmän hän saa aikaiseksi. Isossa kuvassa tarraisin kuitenkin ensimmäisenä metatyöhön ja työn epämäärään ennen kuin muuttaisin suoraa työkuormaa.
Neljän päivän työviikko tai 30h viikko voi yksilö- ja yhteisökohtaisesti olla hyvinkin toimiva ratkaisu, mutta se ei itsessään ratkaise hyvinvointihaasteita, ellei olla valmiita tekemään monia muita toimia.
Tässäpä nopea, intuitiivinen kantani asiaan.
- Jussi
Typerää on tehdä aina parhaansa.
Mikä sitten on viisasta? Tehdä se mikä on riittävän hyvä.
Toiminnallasi on aina vaihtoehtoiskustannus. Kun valitset investoida aikaasi yhteen asiaan, se on jostain toisesta pois. Todennäköisesti sinunkin työssäsi on monia tehtäviä, jotka vaativat huomiotasi, joten yli-investoituminen yhteen tehtävään voi olla haitallista. Vastapainona et myöskään halua alipanostaa tehtäviin, jotka ovat olennaisia.
Siksi on tärkeää, että ymmärrät mikä on riittävän hyvä. Muuten päädyt kohtuuttomuuteen.
Mikäli olet elämäsi tärkeimmän suorituksen äärellä, niin riittävän hyvä voi olla maksimin panostaminen. Toisinaan riittää ihan vain minimisuoritus. Riittävän hyvä voi olla jopa sellainen mikä hävettää - mutta jos se riittää, niin se riittää.
Tärkeää on, että kykenet liikkumaan tällä minimi-maksimi -akselilla ja osaat hahmottaa mikä on riittävän hyvä missäkin tilanteessa. Moni on omaksunut kouluaikanaan strategian, jossa tekee aina minimin tai maksimin - työelämässä tämä ei kuitenkaan toimi. Etenkin maksimin panostaminen kaikessa on tie uupumukseen.
Riittävän hyvän määrittämiseen ei ole viisasten kiveä, jolla sen voisi toimivasti tehdä joka tilanteessa. Tässä kuitenkin muutama ajatus, mitä voit soveltaa.
Riittävän hyvän voi määritellä monella tapaa, esimerkiksi määrässä, laadussa, ajassa. Vaikeinta määrittely on laadullisessa tekemisessä, koska se on niin subjektiivista. Monesti tarvitsetkin kokemusta ja mahdollisesti palautetta laadullisen asian tekemisestä, jotta saat kalibroitua riittävän hyvän tason itsellesi.
Tärkeää määrittelyssä on tehdä se ennakkoon ja myötätuntoisesti. Ensimmäisen tarkoitus on pitää panostus sopivalla tasolla. Jälkimmäisen tarkoitus on pitää määritys realistisena ja inhimillisenä. Monilla riittämättömyyden kokemus kumpuaa siitä, että “riittävää” määritellään esimerkiksi työpäivän jälkeen väsyneenä ja peilaamalla ideaaleihin, joihin ei edes olisi ollut mahdollista päästä kuin optimiolosuhteissa, joita työelämä tarjoaa harvoin.
Mikäli koet usein riittämättömyyttä työpäivien lopussa, määritä aamuisin riittävän hyvä. Esimerkiksi “Jos saan nämä 3 tehtävää valmiiksi, niin se on hyvä, ja kaikki muu on plussaa.”
Mikäli olet altis perfektionismille, niin voit määrittää riittävän hyvä ennakkoon niissä työtehtävissä, jossa lipsut helposti täydellisyyden tavoitteluun. Aivan kaikkiin pikkutehtäviin riittävän hyvää ei tarvitse määritellä, mutta niihin mihin määritys tuntuu olennaisimmalta.
Toki edellisen pointin voi myös kääntää päinvastoin. Mikäli olet altis alisuorittamiselle tietyissä tehtävissä, määritä niille riittävän hyvän taso, johon pyrit.
Loppukaneettina sanoisin, että älä aloita työtä, ennen kuin sinulla on edes jokin hahmotus siitä, mikä on riittävän hyvä.
Toivon sinulle riittävän hyvää (työ)päivää 😊
- Jussi
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa, niin kurkkaa Viisaan työn päivä -valmennus yksilöille tai tiimeille. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia koko työyhteisöllesi, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
