Huippusuoritukset syntyvät flow-tilasta, jonka reseptin ainesosia ovat edellisessä artikkelissa käsitellyt edellytykset ja nyt käsiteltävät vaiheet.
Flow’n ja sen edellytyksien psykologisesta määrittelystä huolimatta flow’n fysiologinen muodostuminen oli mysteeri vielä 2000-luvulle asti. Harvardin yliopiston sydän- ja stressitutkija Herbert Benson oli aina ollut kiinnostunut siitä, miksi stressin alla jotkut kukistuvat ja toiset kukoistavat. Hän tutki tiimeineen ihmiskehon stressivasteita 35 vuoden ajan, kaivaen tietoa muun muassa väestötutkimuksista, fysiologisista mittauksista, molekyylibiologiasta ja biokemiasta. Lopulta tutkimuksista pystyttiin havaitsemaan toistuva ilmiö: tehokas rentoutusreaktio, joka voi kumota stressaavan tilan. Lyhyesti ilmaistuna tämä rentoutus syntyy, kun mieltä kuormitetaan ensin stressillä, jonka jälkeen huomio siirretään pois ongelmasta. Tauko antaa aivoille mahdollisuuden järjestellä toimintansa uudestaan ja päästä flow-tilaan.[1] Tämä on malli, jonka psykologi William James havaitsi jo 1900-luvun alussa. Hänellä ei kuitenkaan ollut käytössä mitään keinoa mitata mallinsa pätevyyttä fysiologisesti, kuten Bensonilla.
Seuraavaksi käydään läpi flow’n neljä vaihetta. Kolme ensimmäistä vaihetta tulevat suoraan rentoutusreaktion mallista. Neljäs vaihe on Steven Kotlerin lisäämä. Jotta voit kokea flow’ta yksittäisenä kokemuksena, sinun tulee kulkea kolmen ensimmäiseen vaiheen läpi. Jotta voit kokea flow’ta pitkäkestoisesti ja kokemuksia syventäen, sinun täytyy käydä läpi myös neljäs vaihe eli palautuminen.[1,2,3]
Monet urheilijat ja taiteilijat ovat tietoisesti tai tiedostamattaan oppineet taitaviksi vaiheiden tunnistamisessa ja sitä kautta itsensä virittämisessä huippusuorituksiin. Samaan kannattaa pyrkiä jokaisen, oli aktiviteettina sitten tietotyö tai kansantanssi.
Flow’n saavuttamisen ensimmäinen vaihe on ponnistelu (struggle). Flow-tilaan ei pääse sormia näpäyttämällä vaan se vaatii tekemistä. On ensin keskityttävä johonkin asiaan, jotta sen tekemiseen voi uppoutua. On olemassa uskomus, että artistit toimisivat inspiraatiosta, joka vain kumpuaa jostain, mutta inspiraation odottaminen on huono suunnitelma. Kolumnisti David Brooksin mukaan suuret luovat tekijät ajattelevat kuin artistit, mutta työskentelevät kuin kirjanpitäjät.
Flow napsahtaa erittäin harvoin päälle hetkessä. Harvinaisena poikkeuksena nopeaan flow-tilaan pääsemiseen voivat kyetä kokeneimmat improvisointiin pohjautuvien lajien ammattilaiset, kuten breakdancetanssijat, koska heillä on takanaan niin suuri määrä harjoittelua, ja toisaalta lajin asettamat olosuhteet pakottavat nopeaan heittäytymiseen. Tietotyössä flow kuitenkin syntyy pidemmän tekemisen kautta, sillä tietotyö vaatii usein järkeilyä eikä siinä voi vain heittäytyä luovaan ilmaisuun.
Aluksi tekeminen ei siis välttämättä ole mielekästä ja helposti rullaavaa. Fiilis voi olla kaukana tavoiteltavasta vaivattomuudesta, ja ponnistelu voi tuntua stressaavalta. Stressin tunne ei kuitenkaan haittaa tässä vaiheessa, kunhan se ei ahdista liikaa tai jatku liian pitkään. Ponnistelu on ikään kuin latausvaihe, jossa aivot ylikuormitetaan informaatiolla. [1,2,3]
”Inspiraatio on olemassa, mutta sen täytyy löytää sinut työskentelemässä.” ‒ Pablo Picasso
Toinen vaihe on rentoutus (release). Se voi toteutua monin tavoin. Joskus rentoutus tapahtuu luonnostaan tekemisen keskellä, kun johonkin asiaan uppoutuessa saa suunnattua siihen kaiken keskittymisen ja siten nostettua taitotason vastaamaan haastetta. Toisinaan rentoutusta ei tapahdu pitkästä ponnistelusta huolimatta, ja tekeminen tuntuu vaivalloiselta. Tällöin kannattaa tietoisesti suunnata huomio hetkeksi muualle pitämällä tauko. Muutaman minuutinkin tauko saattaa riittää ‒ tärkeintä on, että aivot pääsevät levähtämään hetkeksi. Tauko voi olla esimerkiksi musiikin kuuntelua, taiteen katsomista, hengitysharjoitus tai mitä tahansa muuta, joka irrottaa mielen ongelmasta kokonaan. Albert Einstein suosi aikoinaan nopeita souturetkiä ja Thomas Edison otti lyhyitä päiväunia. Sosiaalinen media, uutissivustot ja mobiilipelit eivät ole toimivin tapa tauon aktiviteetiksi, sillä ne helposti vain kuormittavat aivoja tietotyön kaltaisesti jo ennestään koetun stressitilan lisäksi. Kun hyvän tauon jälkeen palaat tekemisen ääreen, eivät aivosi ole enää niin ylivirittyneet ja kykenet toimimaan rauhallisemmin ja tasaisemmin. Rentoutuksen metodi ei sinänsä ole olennainen, vaan sen viesti aivoille.[1,2] Tämä taas vaikuttaa flow’n välittäjäaineisiin, joihin palaamme myöhemmässä artikkelissa.
Kolmantena vaiheena rentoutuksen jälkeen koittaa tavoiteltu flow. Silloin siirrytään paremman suorituskyvyn tilaan, josta tulee sillä hetkellä ”uusi normaalitila”. Tämä on esimerkiksi taiteilijoilla ja urheilijoilla hetki, jolloin mieli hiljenee ja niin kutsuttu lihasmuisti ottaa homman haltuun. Fyysisesti raskaassa tekemisessä myös hengitys tuntuu aukeavan. Aina rentoutusta ja flow’hun pääsyä ei tapahdu, esimerkiksi liian vaikeasta haasteesta tai ulkoisista häiriöistä johtuen. Liian helpon haasteen kohdalla taas on edellytykset rentoutukseen, mutta tällöin aivot eivät tarvitse lisää suorituskykyä eivätkä flow’ta.[2]
”After ecstacy, the laundry.” ‒ Jack Kornfield
Neljäs vaihe on palautuminen (recovery). Flow vaatii aina palautumista ja integraatiota eli kokemuksen sisäistämistä. Vaikka aivot käyttävät flow’ssa mahdollisesti vähemmän energiaa etulohkon vähäisemmän aktiivisuuden myötä, on se silti kuluttava tila esimerkiksi välittäjäaineiden kannalta. Huippusuorituksen jälkeen tarvitaan palautumisaikaa, ja onkin biologisesti tervettä, ettei flow’ssa olla jatkuvasti. Flow ei kaikessa hienoudessaan kumoa hyvinvoinnin perusperiaatteita tai palautumisen tarvetta.[3,4] Flow’n kuormittavuutta ja siitä palautumista voisi verrata fyysisestä harjoittelusta tuttuun hyperkompensaatioon. Flow on ikään kuin ylikova treeni, jonka myötä suorituskyky lyhytaikaisesti heikkenee. Palautumisen jälkeen suorituskyky kuitenkin on noussut aiempaa korkeammalle tasolle.[5]
Flow’n jälkeen vaaditaan biologisen palautumisen lisäksi myös mentaalista integrointia eli asian sisäistämistä. Aivojen täytyy siirtää havaittu tieto lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen ja vahvistaa muistot, jotta oppimista voi tapahtua ja osaaminen voi kehittyä. Taitotason kasvaessa flow’hun pääsy on jatkossa helpompaa.[3] Flow on siis sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä itseään ruokkiva tila.
Palautumisen tarve on tietysti suhteessa flow-kokemusten voimakkuuteen ja kestoon, sillä mikro- tai makroflow’sta palautumisen tarpeet poikkeavat toisistaan. Työpäivän aikana koetut mikroflow’t eivät vaadi normaalista poikkeavaa palautumisesta huolehtimista, kun taas kymmentuntisen kirjoitusflow’n jälkeen palautumiseen kannattaa kiinnittää erityishuomiota, jotta työkyky ei notkahda seuraavana päivänä.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Fryer, Bronwyn 2005. “Are you Working Too Hard?” Harvard Business Review, HBR.org.
[2] Benson, Herbert & Proctor, William 2004. The Breakout Principle: How to Activate the Natural Trigger That Maximizes Creativity, Athletic Performance, Productivity, and Personal Well-being. Scribner.
[3] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.
[4] Deci, Edward & Ryan, Richard 2000. “The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior”. Psychological Inquiry 11(4), 227–268.
[5] Hulmi, Juha 2015. Lihastohtori. Fitra.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.