Kirjailija Steven Kotlerin teoksen A Small Furry Prayer työstämiseen liittyy oivallinen tarina flow'n vaikuttavuudesta. Kirjan ensimmäinen käsikirjoitusversio sai suhteellisen hyvää palautetta kustantajalta sivulle 110 asti, mutta loppuosasta kerrottiin, että se pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi. Kirjan piti olla valmis lokakuussa ja palaute tuli huhtikuussa, joten Kotlerilla oli runsaasti aikaa. Hän ei kuitenkaan saanut kirjoitetuksi mitään kuukausiin. Elokuussa hän alkoi olla paniikissa kirjoittamattomien 250 sivun takia. [1]
Kesän lopussa Kotlerin ystävä pyysi häntä mukaan matkalle alamäkipyöräilemään. Kotlerin ensimmäinen ajatus oli, ettei hän voi jättää kirjoittamista. Sitten hän kuitenkin totesi, ettei kirjoittaminen ollut muutenkaan edennyt kuukausiin, joten oli sama lähteä reissuun. Hän oli pyöräillyt vain lapsena, joten jo pelkkä pyörällä ajaminen oli vaikeaa ‒ saati sitten ammattilaistasoisen alamäkipyöräilyreitin selvittäminen. Parin ensimmäisen laskun aikana hän pelkäsi kuolevansa, mutta jo kolmannella laskulla hän mietti oman pyörän hankkimista. Alamäkipyöräily vei hänet välittömästi syvään flow-tilaan. [1]
Flow’ssa olemme optimaalisessa tilassa kaikkeen.
Alamäkien laskemisen jälkeen Kotler palasi kirjoittamisen pariin, ilmiömäisin tuloksin. Hän kirjoitti kaksi viikkoa putkeen, vain nukkuen välillä. Hän ei muista juuri mitään tästä ajanjaksosta. Lopputuloksen laatu yllätti Kotlerin itsensäkin, sillä ensimmäiseen 110 sivuun tuli kustantajalta vielä liuta korjausehdotuksia, mutta viimeiseen 250 sivuun niitä ei tullut ainuttakaan. Kirja päätyi myyntilistojen kärkeen ja oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi. [1]
Flow’ssa olemme optimaalisessa tilassa kaikkeen: työhön, urheiluun, luovaan tekemiseen, seksiin, siivoamiseen, keskusteluun ja leikkimiseen. Seuraavana on esitelty flow’n merkittävimpiä hyötyjä ja hyödyistä tehtyjä tutkimuksia.
Iso osa tietotyön tekijöistä työskentelee puoliteholla, sillä tutkimusten mukaan vain kolmannes työajasta hyödynnetään tuottavasti. Briteissä tehdyn selvityksen mukaan tuottavaan työhön käytetään työpäivän aikana vain kaksi tuntia ja 53 minuuttia. [2] Samaa tarinaa kertovat ajankäyttöä seuraavan RescueTime-ohjelman käyttäjädatan analyysit, joiden mukaan työviikosta käytetään järkevään tekemiseen vain 12,5 tuntia. [3] Kyse ei useimpien tapauksessa kuitenkaan ole laiskuudesta vaan toimimattomista työskentelytavoista ja flow’n edellytysten puutteesta. Merkittävimmät aikaansaamisen esteet ovat jatkuvat keskeytykset ja multitasking eli monen asian rinnakkainen tekeminen. Molemmat haittaavat myös flow’ta.
Sisäisen motivaation teorian luoneet Richard Ryan ja Edward Deci ovat sanoneet, että flow’n aikana voidaan saada paljon aikaiseksi, vähäisemmällä energiankulutuksella. [4] Tilintarkastusyhtiö Deloitten bisnesmahdollisuuksiin keskittyvän Center for the Edge -tutkimuskeskuksen johtaja John Hagel on kertonut, että heidän tutkimuksissaan nopeimpiin tulosparannuksiin kyenneiden yksilöiden ja organisaatioiden takaa löytyy aina intohimo ja flow. [5]
Flow voisi tarjota keinon siirtyä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoihin nykyisen tuottavuuden kärsimättä.
McKinsey Global Research Institute tutki kymmenen vuoden aikana viittätuhatta johtajaa ja havaitsi, että flow-tilassa johtajien tuottavuus kasvoi jopa viisinkertaiseksi normaaliin verrattuna. [6] Parhaimmillaan flow'ssa voi siis saada aikaiseksi parissa tunnissa saman verran kuin kokonaisen mutta pirstaleisen työpäivän aikana. Luku kuulostaa yliampuvalta, mutta jos mietit omaa parasta suorituskykyäsi ja vertaat sitä huonoon työpäivään, jolloin saat aikaiseksi vain kaksi päivälle suunnitellusta kymmenestä asiasta, ei luku kuulosta enää niin utopistiselta.
Tietotyöläiset ovat flow’ssa vain viisi prosenttia työajastaan ja organisaatioiden olisikin olennaista kyetä nostamaan flow’ssa vietettyä aikaa. McKinsey arvioi, että jos työntekijöiden flow-tilassa viettämä aika voitaisiin nostaa nykyisestä viidestä prosentista 20 prosenttiin, työn tuottavuus voisi jopa tuplaantua. [6] Kasvattamatta työaikaa, luovuutta parantaen ja vähemmällä stressillä. Vaihtoehtoisesti flow voisi tarjota keinon siirtyä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoihin nykyisen tuottavuuden kärsimättä.
Luovuutta pidetään yhtenä tulevaisuuden tärkeimmistä taidoista. Ellei se ole tulevaisuuden taitojen listan ykköspaikalla, se löytyy lähes aina viiden kärjestä. [7][8][9] Luovuutta ei onneksi enää pidetä vain syntymälahjana, vaan taitona, jota jokainen voi kehittää. Taidon kehittämisen sijaan harvinaisempi näkökulma on, että luovuuden parantamista mietittäisiin tietoisuudentilan muuttamisen kautta. Flow on nimittäin tila, joka parantaa luovuutta, eikä ainoastaan tässä hetkessä, vaan Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan parantunut luovuus voi jatkua jopa päivän tai kahden ajan flow’n kokemisen jälkeen. [10]
Luovuus on varsin monimerkityksinen sana. Useimmin sillä viitataan kykyyn luoda uutta eli käytännössä kykyyn yhdistellä informaatiota. Jos kurkkaamme luovuuden konepellin alle, niin sieltä löytyy flow-asiantuntija Steven Kotlerin mukaan kaksi asiaa: parempi hahmontunnistus, eli aivojen kyky yhdistää uusia ideoita toisiinsa, sekä riskinotto, eli uskallus tuoda uusia ideoita esille. Flow edistää näitä molempia ja on oivallinen maaperä luovuuden kukkaloistolle. [11]
Flow’ssa on kyse nopeammin ja uskaliaammin ideoinnista, mutta myös kyvystä tehdä ajatuksellisia läpimurtoja. Australialaistutkijat kokeilivat flow’n vaikutusta luovaan ongelmanratkaisuun vaikean aivopulman avulla. Kyseessä oli klassinen yhdeksän pisteen ongelma, jossa pitää yhdistää ruudukoksi sijoitellut yhdeksän pistettä neljällä viivalla nostamatta kynää paperista. Aikaraja tehtävässä on kymmenen minuuttia. Normaalisti tehtävän kykenee ratkaisemaan vain viisi prosenttia sitä yrittävistä. Tutkimukseen osallistuneista 33:sta henkilöstä kukaan ei onnistunut ratkaisemaan tehtävää ensimmäisellä yrityksellä. Tämän jälkeen flow’n syntymistä avustettiin keinotekoisesti sähköstimulaation avulla, jossa ohjataan sähkövirtaa tiettyihin kohtiin aivokuorta. Sähköstimulaatio ei tietenkään ole luontainen tapa päästä flow-tilaan, mutta tutkimussyistä sitä tarvittiin, jotta voitiin vertailla flow’ta ja normaalia tilaa peräkkäisinä hetkinä. Avustetun flow-tilan myötä neljätoista koehenkilöä kykeni ratkaisemaan pulman eli flow auttoi lähes puolta tutkittavista tekemään ratkaisevan läpimurron. [12]
Oppiminen on haastavaa, koska uuden asian omaksumisen ja hallitsemisen eteen on aina ponnisteltava. Lähes jokainen meistä omaa kokemuksia, joissa oppiminen on tuntunut tervanjuonnilta, kun vireystila, keskittyminen tai motivaatio eivät ole vastanneet oppimisen vaatimuksia. Flow auttaa luomaan fyysiset ja henkiset edellytykset laadukkaalle ja mielekkäälle oppimiselle. Oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä vahvempi muistijälki oppimistilanteesta syntyy. Tämä taas on sidoksissa välittäjäaineiden määrään aivoissa sekä asiaan uppoutumisen tasoon, joita molempia flow-tila merkittävästi edistää. Näistä syistä esimerkiksi extreme-urheilijat oppivat valtavasti yksittäisistä suorituksista, vaikka luonnon olosuhteet usein rajoittavat heidän harjoituskertojensa määrää. Toisaalta, radikaaleimmillaan heillä voi olla vaihtoehtona joko flow tai kuolema, joten oppimiselle on erittäin kova motivaatio.
”Flow ei tarjoa ainoastaan mielekästä ja itseohjautuvaa polkua mestariuteen ‒ se kirjaimellisesti lyhentää polkua.” ‒ Steven Kotler, flow-asiantuntija
Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimuskeskus tutki flow’n merkitystä oppimisnopeudelle sotalaivasimulaation avulla. Flow'hun pääsyä avustettiin tutkimuksessa rajoittamalla aivojen etulohkon toimintaa keinotekoisesti sähkö- ja magneettistimulaation avulla. Taitojen oppimisnopeus kasvoi tutkimuksessa 95 prosenttia normaaliin tahtiin verrattuna ja 130 prosenttia, kun samalla stimuloitiin motorisista toiminnoista vastaavaa kohtaa aivokuoresta. [13]
Toisessa tutkimuksessa aivotutkijat selvittivät flow’n vaikutusta noviisien kehittymiselle kivääri- ja jousiammunnassa sekä golfin puttauksessa. Tällä kertaa flow-tilaa tuettiin niin, että tutkittavat saivat palautetta oman mielen ja kehon toiminnasta aivosähkökäyrän ja sydänsähkökäyrän avulla. Näin tutkittavat pystyivät opettelemaan rauhoittumista suoritustilanteissa reaaliaikaisen ääni-, näkö- ja tuntopalautteen avulla. Palautteen avulla harjoitellut ryhmä kehittyi ammunnassa ja puttauksessa 134 prosenttia nopeammin kuin ilman palautetta harjoitellut ryhmä. [13] Flow voi siis auttaa tiputtamaan uuden oppimiseen kuluvaa aikaa puoleen normaalista.
Organisaatioiden näkökulmasta kyky oppia nopeammin kuin kilpailijat on ainoa oikeasti kestävä kilpailuetu.
Samankaltaisia tuloksia on havaittu myös Yhdysvaltain puolustusvoimien Navy Seal -koulutuksessa, johon on otettu avuksi eräänlaiset mielen kuntosalit, joissa hyödynnetään muun muassa aivo- ja sydänsähkökäyristä saatavaa palautetta, hengitysharjoituksia, meditaatiota ja kelluntatankkeja. Navy Seal -joukoille on tärkeää, että he kykenevät kommunikoimaan riittävällä tasolla useilla eri kielillä, koska heidän tehtävänsä voivat sijoittua ympäri maailman. Edellä mainittujen mielen ja kehon harjoittelumuotojen käyttöönotolla uuden kielen oppimisaikaa on saatu lyhennettyä kuudesta kuukaudesta kuuteen viikkoon. [14] Tämä ei toki ole pelkästään flow’n ansiota, mutta osoittaa, että ihmisten mentaalisen suorituskyvyn parantamiseen on runsaasti kapasiteettia.
Organisaatioiden näkökulmasta kyky oppia nopeammin kuin kilpailijat on ainoa oikeasti kestävä kilpailuetu. Mitä monimutkaisemmassa ja nopeammin muuttuvassa maailmassa elämme, sitä vaikeampi tulevaisuutta on ennustaa. Paras strategia tulevaisuuden ennustamisen sijaan onkin olla mahdollisimman adaptiivinen, eli kyetä oppimaan ja muuttamaan toimintaansa sopivaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Flow on niin yksilöille kuin organisaatioille väylä muutoskykyyn ja nopeaan oppimiseen.
Sisäisen motivaation syntymistä ja säilymistä selitetään usein Decin ja Ryanin 1980-luvulla esittelemällä itseohjautuvuusteorialla. Sen mukaan ihmisen sisäinen motivaatio vahvistuu, kun motivaatiotekijät, autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus, ovat läsnä työssä. [15] Autonomia eli omaehtoisuus tarkoittaa tunnetta, että on vapaa päättämään omista tekemisistään ja että motivaatio kumpuaa ulkoisten lähteiden sijaan sisältäpäin. Kompetenssi eli kyvykkyys on kokemusta siitä, että selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Yhteenkuuluvuus taas on perustavaa tarvetta olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Näistä viimeisin on eri yhteyksissä korvattu sanalla merkitys tai tarkoitus, mutta niilläkin viitataan yhteisöllisyyteen ja itseä suurempaan merkityksellisyyteen motivaation lähteenä. Filosofit Lauri Järvilehto, Frank Martela ja Karoliina Jarenko ovat käyttäneet edellä esitellystä kolmikosta käsitteitä vapaus, virtaus ja vastuu. [16]
Flow on vahvasti sidoksissa kaikkiin kolmeen sisäisen motivaation tekijään, mutta erityisesti kompetenssiin. Päästäkseen flow-tilaan on haastettava itseään ja toimittava omien kykyjen rajoilla. Vaikeiden asioiden tekeminen, varsinkin oppimista tukevassa tilassa, on omiaan kasvattamaan itseluottamusta ja kyvykkyyttä. Harva asia on niin motivoivaa kuin oppimisen havaitseminen ja omien rajojen ylittäminen. Moni on kokenut tämän esimerkiksi video- tai kuvaeditoinnin parissa, kun aluksi taitotaso on nolla ja homma tuntuu utopialta, mutta lopulta asian parissa vierähtääkin helposti useita tunteja.
Flow on yhteydessä myös pitkäkestoiseen motivaatioon, sillä mitä enemmän flow-kokemuksia jokin aktiviteetti tarjoaa, sitä todennäköisemmin sen tekemistä haluaa jatkaa pitkällä tähtäimellä.
Fysiologisten tarpeiden täyttämisen jälkeen ihmisten huomio keskittyy henkiseen puoleen. Biologinen elämä ei nykyisessä yhteiskunnassa vaadi kovin paljoa, henkinen paljon enemmän. Onnellisuus onkin ikuisuuskysymys, jota pohti jo Aristoteles 2300 vuotta sitten. Sen jälkeen maailma on kehittynyt paljon yhteiskunnallisesti ja teknologisesti, tehden meistä materialistisesti rikkaampia kuin koskaan. Onnellisuuden saralla olemme kuitenkin edelleen saman kysymyksen äärellä. [17]
”Enemmän kuin mitään muuta, ihmiset etsivät onnellisuutta.” ‒ Aristoteles, filosofi
Lopulta onnellisuuspohdintojen vastaukset palaavat useimmiten täyttymyksen kokemiseen. Flow on merkittävimpiä täyttymyksen tuottajia, sillä se on kaikille saatavilla. Ihmisen ei tarvitse olla rikas tai lahjakas elääkseen täyttymyksellistä elämää flow’n kautta. Czikszentmihalyin tekemiin flow-tutkimuksiin osallistuneista kymmenistätuhansista ihmisistä onnellisimpia olivat eniten flow’ta kokevat ihmiset ‒ riippumatta iästä, sukupuolesta, terveydentilasta, taloudellisesta tilanteesta, asuinpaikasta tai kulttuurista. [17] Tutkimukset kertovat myös, että yksilön taipuvaisuus flow-tilaan on yhteydessä parempaan itsetuntoon, kyvykkyyteen, tyytyväisyyteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sisäiseen motivaatioon ja vähäiseen ahdistuneisuuteen. [18]
Perinteisesti yhteisö tai yhteiskunta ovat tarjonneet meille suojamuurin mielen sisäiseltä kaaokselta. Tänä päivänä emme kuitenkaan elä pienissä ja yhtenäisissä yhteisöissä, joiden sisällä kaikilla olisi samat tavoitteet. Sen sijaan meillä on digitaalisuuden myötä välitön kosketuspinta koko maailmaan, mikä tekee ympäristöstämme vaikeatajuisen ja johtaa helposti yksilön sisäiseen kaaokseen. Yhteiset arvot ja instituutiot eivät enää tarjoa meille turvaverkkoa, joten kunkin yksilön tulee ottaa vastuu elämänlaadustaan omiin käsiinsä. Koemme todellisuuden kukin omassa mielessämme yksilöllisenä ja subjektiivisena kokemuksena. Tästä syystä psykologia ja flow tarjoavat Csikszentmihalyin mukaan työkalut elämänlaadun muuttamiseen. Hänen mukaansa flow on optimaalinen tila, koska onnellisuus riippuu sisäisestä harmoniasta eikä kontrollista, joka meillä on ulkoisen ympäristön ja olosuhteiden suhteen. [17]
Yleisellä tasolla on helppo ymmärtää, miksi flow’ssa oleminen on yhteydessä onnellisuuteen. Jos kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita, joissa voi haastaa itseään ja elää vähemmällä stressillä, elämä tuntuu positiiviselta kokemukselta.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Asprey, Dave 2014.Steven Kotler: The Rise of Superman - #109. Bulletproof Executive Radio.
[2] Vouchercloud 2017. “How Many Productive Hours in a Work Day? Just 2 Hours, 23 Minutes...” Vouchercloud.com.
[3] MacKay, Jory 2018. “Productivity in 2017: What we learned from analyzing 225 million hours of work time”. Blog.rescuetime.com.
[4] Deci, Edward & Ryan, Richard 2000. “The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior”. Psychological Inquiry 11(4), 227–268.
[5] Kotler, Steven 2014. “Create a Work Environment That Fosters Flow”. Harvard Business Review, HBR.org.
[6] Cranston, Susan & Keller Scott. ”Increasing the ‘meaning quotient’ of work”. McKinsey Quarterly Jan 2013.
[7] Davies, Anna ym. 2011. Future Work Skills 2020. Institute for the Future.
[8] SHRM, 2019. 2019 State of The Workplace. The Society for Human Resource Management.
[9] World Economic Forum 2016. “The Future of Jobs”. Global Challenge Insight Report.
[10] Amabile, Teresa & Kramer Steven 2011. The Progress Principle: Using Small Wins to Ignite Joy, Engagement, and Creativity at Work. Harvard Business Review Press.
[11] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.
[12] Chi, Richard & Snyder, Allan 2012. “Brain stimulation enables the solution of an inherently difficult problem”. Neuroscience Letters 515(2), 121-124.
[13] McKinley, Andy ym. 2013. Acceleration of procedural learning with transcranial direct current stimulation (tDCS). Air Force Research Laboratory.
[14] Wheal, Jamie ja Kotler, Steven 2017. Stealing Fire: How Silicon Valley, the Navy SEALs, and Maverick Scientists Are Revolutionizing the Way We Live and Work. Dey Street Books.
[15] Csikszentmihalyi, Mihaly 1992. A Response to the Kimiecik, Stein and Jackson papers. Journal of Applied Psychology 4, 181-183.
[16] Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2015. Draivi. Alma Talent.
[17] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
[18] Harmat, Laszlo ym. 2016. Flow experience: Empirical research and applications. Springer International Publishing.