Julkaistu alunperin Flow Akatemian uutiskirjeessä.
Toivottavasti joulusi tulee olemaan antoisa ja lähempänä leppoisaa yhteiseloa, kuin sosiaalista crossfittiä. Ruokapöydästä jäänee sulateltavaa, ja tämän kannattaa antaa tapahtua rauhassa ja hötkyilemättä. Mikäli luet tämän joulun jälkeen, jatka silti lukemista, sillä tekstin varsinainen sisältö ei vanhene.
Näin uuden vuoden lähestyessä on hyvä myös sulatella niitä oppeja, joita kuluneen vuoden pöydältä on tullut popsittua. Sulattaminen on tärkeää, jotta ravintoaineet tai oppien tapauksessa tietotaito pääsee ruumiillistumaan sen sijaan, että materiaali vain kulkisi toisesta päästä sisään ja toisesta ulos.
Nykymaailma on yksi suuri joulupöytä ja oppimisen sijaan haasteena ei ole uuden tiedon ja taidon saatavuus, vaan sen yltäkylläisyys. Monimuotoisen kattauksen edessä on helppo ahmia hieman enemmän kuin kykenee sulattamaan, mikä johtaa useimmiten mentaaliseen ähkyyn.
Uuden tiedon tunne on mahtava, joskus jopa koukuttava. Tiedon muuntaminen aidoksi oppimiseksi ja ymmärrykseksi vaatii kuitenkin enemmän kuin pelkän puraisun. Haasteena tässä on se, että syvemmän ymmärryksen ja osaamisen kasvattaminen on nimenomaan haastavaa ja vaatii panostamista.
Oppien ”syöminen” kirjojen, podcastien ja kurssien muodossa on helppoa. Niistä puhuminen on helppoa. Mutta niiden aito ymmärtäminen ja ennen kaikkea soveltaminen käytännössä taas jotain aivan muuta.
Ymmärryksen ja soveltamiskyvyn kasvattaminen kun vaatii myös ”tylsiä asioita”, kuten muistiinpanojen kertaamista ja osaamisen koettelua. Niitä koulunpenkkijuttuja. Vaikka kertaus on saattanut joskus tuntua lähinnä opettajien kiusanteolta, on se oppimisen suhteen välttämätöntä.
Mitä raskaampaa on oppi, sitä enemmän sen sulattaminen vaatii aikaa ja energiaa
Tunnustan. Hei olen Lauri ja olen oppiahmatti. Vieläkin turhan usein siirryn ruokalajista toiseen ennen kuin edellinen on perusteellisesti pureskeltu. Tässä on toki tärkeää huomata kielikuvan rajoite, että siinä missä kunnon oppimisen suhteen aikaisemmin pureskellun pariin kannattaa palata… jo pureskellun ruuan lähempi tarkastelu ei välttämättä tuo juurikaan lisäarvoa.
Materiaalin raskauden suhteen kielikuva taas toimii, sillä mitä raskaampaa on oppi, sitä enemmän sen sulattaminen vaatii aikaa ja energiaa. Kevyet kolmen pointin blogipostaukset sujahtavat nopeasti, 50 tunnin luentosarja ei.
Jotta voi edistää todellista oppmista, suosittelen niin itseäni kuin sinuakin pitäytymään hetkeksi uudesta ja pysähtymään hetkeksi sen äärelle, mitä on jo tullut opittua. Tärkeämpää on ensin sulatella, soveltaa ja integroida sitä kaikkea, mitä tässä on jo tullut pureksittua. Uuden tiedon haaliminen saa usein kohtuuttoman painoarvon vanhan integroimisen ja vahvistamisen sijaan. On nimittäin hyvä muistaa, että emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mitä sulatamme. Yhtä lailla emme opi suoraan sitä mitä kulutamme, vaan sen minkä sisäistämme.
Näin lopuksi heitän vielä pallon sinulle.
Jos tekisit podcast-jakson tai blogipostauksen kuluneesta vuodestasi, niin mitä nostaisit ydinopeiksesi?
Mitä olet jo pintapuolella oppinut, mutta et vielä sisäistänyt? Miten voisit syventää ymmärrystäsi niiden suhteen?
Mitä toimia voisit tehdä, jotta opit siirtyisivät päästä myös kehoon, ruumiillistuisivat tekemiseksi?
Voitko jo tunnistaa mahdollisia haasteita ja pyrkiä ennaltaehkäisemään niitä?
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.