Muistatko viimeisen kerran, kun säntäilit kiireessä tai pääkoppasi tuntui keittävän yli?
Olit tuolloin varmaankin taistele tai pakene -tilassa. Kyseessä on kehosi ja hermostosi reaktio uhkatilanteisiin.
Tähän ylivirityksen tilaan kannattaa pyrkiä, sillä se virittää sinut juuri sopivaan iskuun typerää työtä varten. Olet silloin valmiina taistelemaan eli ahertamaan ylikierroksilla tai valmiina pakenemaan eli välttelemään töitä mestarillisesti. Lähestyt työtä kummin tahansa, niin molemmissa työ tuntuu selviytymiseltä. Nämä rinnastuvat typerän itsensä johtamisen malleihin, eli ylisuorittavaan ja välttelevään työotteeseen, joista oli puhetta aiemmissa blogeissa.
Taistele tai pakene -tilassa valpastut energiseksi ja toimit reaktiivisesti. Ajattelusi sumenee ja mustavalkoistuu. Luovuus vähenee ja muutut joustamattomaksi - sinulla on vain yksi ratkaisu mielessä. Parhaimmillaan koko työyhteisö on kuin nippu ylireaktiivisia sähköjäniksiä, jotka eivät ajattele ollenkaan vaan säntäilevät paikasta toiseen holtittomasti.
Kaiken takana on ihmiseläimen itsesuojeluvaisto. Tieto- ja ajatustyön parissa kohtaa nykyään harvoin sapelihammastiikereitä, joten enimmäkseen et ole oikeassa hengenvaarassa. Jos kuitenkin suhtaudut asioihin tarpeeksi typerästi, voi hoitamaton sähköposti tai huono asiakaspalaute tuntua suuremmalta uhalta kuin vaaratilanne liikenteessä.
Mielellä on mahtava kyky skenaarioida uhkia, kuten että ajallaan lähettämätön raportti johtaa asiakkaan menettämiseen, firman maineen pilaantumiseen ja potkujen saamiseen. Millainen kannustin lähettää se hiton raportti ajoissa!
Taistele tai pakene -tila on optimaalinen tila typerään työhön, koska tässä tilassa typeryys tapahtuu ihan ajattelematta. Parempia tapoja maksimoida kiire, stressi, pirstaleisuus ja kuormittuminen on vaikea löytää.
Hienoa tilassa ei ole vain sen vaikutus yksittäiseen hetkeen, vaan myös sen kyky skaalautua. Kun joku tulee kysymään, että onnistuisiko projektin X hoitaminen vielä tämän kuun aikana, niin tilanteesta pois päästäksesi, yhtään resursseja miettimättä, vastaat Kyllä. Näin päädyt juoksemaan tuli perseen alla koko loppukuukauden. Parhaimmillaan niin tekee koko työyhteisö.
Tämä on siis tila, jossa haluamme typerässä työssä olla aamusta iltaan. Toivon sinulle taistele tai pakene -tilan täyteistä viikkoa. Esimerkillisesti kirjoitin itse tämän tekstin kovassa aikapaineessa. Minun piti olla jo menossa, mutta näin sain ruokittua stressaantunutta säntäilyä myös siirtymään ja seuraavaan aktiviteettiin!
Vessi Junalainen
Typerän työn tietäjä
Typeryyden Akatemia
P.S. Hei, tärkeää, unohdin sanoa: Taistele ja pakene -tilan vastakohtaa, flow-tilaa, haluamme välttää!
Mikäli Vessin ravistelu olisi tarpeen työporukallesi, niin kurkkaa Typerän työn valmennukset!
Onko sinulla korkeat standardit?
Jäätkö usein ylihinkkaamaan asioita?
Jämähdätkö usein valkoisen paperin ääreen?
Kelpaako sinulle vain täydellinen?
Mikäli vastasit kaikkiin kyllä, mahtavaa! Olet otaksuttavasti täydellisyyden tavoittelija eli perfektionisti.
Perfektionismi on työn välttelyn hienostuneimpia muotoja. Se on kuin mielen sisäinen agilitysuoritus, jossa hyppäät toinen toistaan korkeammalle asettamiesi rimojen yli. Täysille pisteille pääset vain kun vakuutat peilistä näkyvän ikikriittisen tuomarin.
Me itsensä piinaamisen virtuoosit tunnemme hyvin perfektionismin varjon, joka seuraa meitä kaikkialle tuottaen stressiä, ahdistusta ja itsekritiikkiä. Joskus kuulee puhuttavan rakentavasta tai normaalista perfektionismista, mutta todellinen typerän työn taitaja pysyttelee kaukana moisesta ja vannoo patologisen perfektionismin nimiin.
Monien mielessä perfektionismi yhdistyy ylisuorittamiseen, josta kirjoitin aiemmin. Vaikka niillä on kyllä sukulaisuutta, niin lasken perfektionismin yhdeksi välttelyn muodoksi, koska siihen perfektionismi yleensä käytännössä johtaa - kahdella tapaa. Et halua aloittaa tekemistä tai aloitettuasi päästää epätäydellistä tuotosta käsistäsi.
Aloittamisen pelko on perfektionismin klassinen ilmentymä. Se on kuin mielesi asettama este, joka estää sinua edes yrittämästä, sillä alitajuisesti uskot, ettet voi saavuttaa asettamiasi odotuksia. Takaraivossa kalvava epäonnistumisen pelko saa sinut lamaantumaan, josta seuraa mitäs muuta kuin vitkuttelua eli prokrastinointia.
Mikäli pääset tehtävissä liikkeelle, toimii perfektionismi hienosti myös tehtävän suorittamisen loppupäädyssä. Kun annat perfektionismille vallan, päädyt ylihinkkaamaan. Työsi ja elämäsi voivat muuttua loppumattomaksi tarinaksi saavuttaa aina siirtyvä maaliviiva - täydellinen lopputulos. Tämä ei ainoastaan kuluta sinua fyysisesti ja henkisesti, vaan vie myös ilon ja mielekkyyden työstäsi. Puhumattakaan aikaansaamattomista työtehtävistä, joille ei jäänyt hinkkauksen jälkeen aikaa.
Miten sitten ruokkia ja ylläpitää perfektionismia? Ole armottoman kriittinen itseäsi kohtaan. Vaadi itseltäsi täydellisyyttä ja virheettömyyttä. Kontrolloi kaikkea, äläkä luovu hallinnasta. Tarkista päivien päätteeksi, että mitkä asiat eivät menneet täydellisesti. Jos työtäsi arvioidaan, ota se kritiikkinä asian sijaan sinua itseäsi kohtaan. Omaksu somen ja työelämän suorituskeskeisyys ja ammenna siitä tarvetta olla paras kaikessa. Näitä toteuttamalla voit saavuttaa autuuden, jossa perfektionismi hallitsee elämääsi.
Toivon sinulle täydellisyyden tavoittelun täyteistä viikkoa. Onko sinulla kikkakakkosia ruokkia perfektionismia? Jaa ne ihmeessä muillekin, jotta voimme kaikki oppia niistä!
Vessi Junalainen
Typerän työn tietäjä
Typeryyden Akatemia
Mikäli Vessin ravistelu olisi tarpeen työporukallesi, niin kurkkaa Typerän työn valmennukset!
Vitkuttelu eli prokrastinaatio on työn välttelyn jaloimpia muotoja. Vitkuttelu on kuin tantrinen piirileikki työtehtävien ympärillä; tiedostat että tehtävä on tulossa, haluat jopa tehdä sen, mutta silti keksit aina uuden verukkeen siirtää tehtävää tuonnemmaksi.
Me typerän työn taitajat ymmärrämme, että mikä voima viime tinkaan jätetyillä tehtävillä on. Ne takaavat, että stressi ja ahdistus pysyvät kanssamme mahdollisimman pitkään. Viime hetken paniikki johtaa sitten sähläykseen, myöhästymisiin ja tietenkin ihanaan kiireen tuottamaan adrenaliiniryöppyyn. Parhaassa tapauksessa pääset ajelulle syyllisyyden ja riittämättömyyden karuselliin, jossa vain pyörit ahdistuksessa etkä saa mitään aikaiseksi.
Aktiivinen vitkuttelu on sitä, että teet kyllä paljon, mutta kaikkea muuta kuin tehtävää, joka sinun pitäisi tehdä. Asiakasreklamaatio odottaa listalla, mutta hoidat sähköpostit ja muut viestit “alta pois”, teet pikkutehtävät, järjestelet todo-listoja ja peset bioastian. Pitäähän maailman olla valmis ennen kuin voit aloittaa. Kunnes et enää ehdi tehdä tehtävää ja se siirtyy huomiselle.
Passiivinen vitkuttelu taas on sitä, että myönnät itsellesi lupia olla tekemättä ikäviä tehtäviä. Tehtävät siirtyvät odottamaan “parempaa hetkeä”, joka tulevaisuudesta löytyy aina. Syy voi olla mitä vain tehtävän nihkeydestä inspiraation puutteeseen ja varvaskipuun.
Sekä aktiivinen että passiivinen vitkuttelu ovat molemmat tunnesäätelyn keinoja. Niiden avulla voit lykätä tehtäviin liittyvien ikävien tunteiden kokemista - kunnes ne on pakko kokea.
Molemmat edellä mainituista tavoista ovat toimivia reittejä typerään työhön. Taitavimmat typeröitsijät osaavat toteuttaa molempia vitkuttelun tapoja mahdollisimman epäsopivissa paikoissa, työn kitkaa ja kärsimystä maksimoiden.
Toimiviksi testattuja tapoja tuottaa ja ylläpitää vitkuttelua on pitää jokainen projekti mahdollisimman isoissa, epämääräisissä palasissa, jotta aloittaminen on mahdollisimman vaikeaa. Pidä aina näkyvillä ja helposti saatavilla mahdollisimman paljon erilaisia harhautuksia työviestimistä someen ja uutisiin välttääksesi keskittymistä. Äläkä unohda täydellisen lopputuloksen tavoittelua - siitä lisää ensi viikolla.
Toivon sinulle vitkutteluntäyteistä viikkoa. Ylpeydellä voin kertoa, että onnistuin lykkäämään tämän viestin kirjoittamista kokonaiset kaksi päivää.
Vessi Junalainen
Typerän työn tietäjä
Typeryyden Akatemia
Mikäli Vessin ravistelu olisi tarpeen työporukallesi, niin kurkkaa Typerän työn valmennukset!
Kirjoitin viimeksi ylisuorittavista ajattelumalleista. Niiden vastakohta, välttelevät ajattelumallit, ovat myös loistava pohja typerälle työlle. Tee alta testi, joka kertoo miten etevä välttelijä olet.
💨 Karkaat haastavia tehtäviä someen tai helpompiin työtehtäviin.
💨 Ylihinkkaat asioita tarpeettomalla pieteetillä.
💨 Et pääse asioissa edes alkuun, koska odotat täydellistä lopputulosta.
💨 Vitkuttelet asioiden tekemistä kunnes ne on pakko tehdä.
💨 Olet tuuliajolla etkä enää edes yritä ottaa työtäsi haltuun.
💨 Teet vain sen, mitä vaaditaan.
💨 Mukavuusalue on sinulle itseisarvo.
💨 Suhtaudut työhön selviytymistaisteluna tehtäviä vastaan.
💨 Et nosta haastavia asioita pöydälle, vaan kyräilet itseksesi tai pienellä porukalla.
💨 Sisäinen puheesi työnteosta on ylijoustavaa ja paapovaa.
💨 Säästät pidemmät vessareissut työajalle.
💨 Käytät fraasia “Ei se työ tekemällä lopu.”
Mitä enemmän sait pisteitä, sen parempi välttelijä olet! Työssä kun ei ole tärkeää vain se miten töitä teet, vaan myös se miten ajattelet työstä ja suhtaudut siihen. Typerä ajattelu nimittäin johtaa typerään toimintaan, ja typerä toiminta johtaa typeriin tuloksiin.
Typerässä työssä on kaksi selkeää itsensä johtamisen ajattelumallia: ylisuorittava ja välttelevä (paapova). Ylisuorittamisessa mennään tehokkuus edellä, välttelevyydessä mukavuus edellä. Välttelevän ytimessä on tehdä töitä ja johtaa itseään omat kunkin hetken tunteet ja tarpeet edellä - yleensä kivuttomin vaihtoehto voittaa.
Välttelijöiden työ on kärsimystä, koska he eivät kohtaa työssään tarpeellista kipua. Ylisuorittajien työ taas on kärsimystä siksi, että he kohtaavat tarpeetonta kipua.
Olipa valintasi kumpi polku tahansa, niin on tärkeää, että toteutat sitä ääripäisen mustavalkoisesti. Turha kuvitella, että ylisuorittamisen ja paapovuuden välissä olisi joku tasapaino.
Taitavimmat typerän työn tekijät tietysti toteuttavat molempien koulukuntien oppeja epäsopivissa paikoissa, joka on sitten jo seuraavan tason typeröintiä. Esimerkiksi välttelemällä tehtäviä viime tippaan asti ja sitten jälkikäteen syyllistämällä itseään aikaansaamattomuudesta ylisuorittavan linssin läpi.
Toivon sinulle verrattoman välttelevää päivää. Löytyykö sinulta hyviä tunnistuskeinoja välttelylle? Jaa ne ihmeessä kommenttiosiossa, jotta voimme kaikki oppia niistä! Ylpeänä voin kertoa, että itse välttelin taitavasti tämän tekstin kirjoittamiseen tarttumista lähes koko 3,5 tunnin junamatkan, ja aloitin vasta 25 minuuttia ennen päätepysäkkiä.
Vessi Junalainen
Typerän työn tietäjä
Typeryyden Akatemia
Mikäli Vessin ravistelu olisi tarpeen työporukallesi, niin kurkkaa Typerän työn valmennukset!