Onko työsi sellaista, jolle haluat uhrata itseäsi?

Jussi Venäläinen
31.5.2023
Kuva: Pexels.com / Pixabay

“En halua uhrata itseäni työlle.”

Kuulen tätä lausetta usein. Se herättää miettimään, että suurin osa päätoimisessa työssä olevista käyttää ison osan parhaasta vireydestään, huomiokyvystään, ajattelustaan ja energiastaan työntekoon.

Tunneissa työn määrä voi olla alle puolet valveillaoloajasta, mutta energian, huomion ja jaksamisen näkökulmasta investointi on yleensä suurempi. Kutsuisin tätä uhraukseksi.

Sanakirjan mukaan uhraaminen on jumalille lahjoittamista tai vapaaehtoista luopumista jostain arvokkaanaan pitämästä. Emme uhraa itseämme työlle vain silloin, kun venymme ylimääräistä, vaan uhraamme itseämme työlle aina, kun investoimme siihen itseämme.

Mikäli uhraus tapahtuu työskennellessä joka tapauksessa, niin se herättää monta ajatusta. Flow Akatemia -kollegani Lauri Häggman pohti joskus kävelyllämme, että miksi tehdä työtä, jolle ei halua uhrata itseään? Eli että uhrauksesta huolimatta työ ja sen vaikutukset tuntuvat niin merkityksellisiltä, että uhraus ei tunnu uhraukselta, tai että sen tekee mielellään.

Työ vaikuttaa monitahoisesti: itseesi, lähimmäisiisi, työyhteisöösi, asiakkaisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Osa vaikutuksista on välittömiä, osa välillisiä. Ihmisillä on erilaisia painotuksia sille, mitä vaikutuksia he pitävät tärkeinä, ja siten uhrauksen ja merkityksellisyyden kokemus vaihtelee suuresti yksilöittäin.

Kaikella tällä uhrauksen pohtimisella en halua lietsoa sinulle uhriutumismentaliteettia, vaan herättää miettimään työhön investoitumista ja että koetko sen olevan tasapainossa työn vaikutusten kanssa.


Reflektoi:

Miten paljon koet uhraavasi itseäsi työlle?
Jos koet uhraavasi liikaa, tuottaako se sinussa uhriutumista?
Koetko työn vaikutukset sellaisina, että haluat tehdä uhrauksen?

Toivon sinulle sopivan (työlle) investoitumisen viikkoa! Kuulen mieluusti ajatuksia, jos sellaisia tekstistä heräsi 🙂

- Jussi

Jaa tämä kirjoitus muidenkin
iloksi ja hyödyksi.