Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
Rentous syntyy kyvystä sovittaa oma kehomielen tila ja ponnistelun taso tehtävään.
Rentous herättää sanana monenlaisia mielikuvia - monilla ensimmäinen mielikuva on chillaus tai laiskottelu. Usein rentoutta ajatellaan nimenomaan rennosti ottamisena, mutta nyt puhun rennosti tekemisestä. Rentous on yksi viisaan työn ydintekijä rakkauden ja reflektion ohella - niitä käsitellään tulevissa artikkeleissa.
Monesti rentous nähdään jopa esteenä tekemiselle, mutta asia on päinvastoin. Taitava, valpas rentous on edellytys huippusuorituksille niin taiteessa, urheilussa kuin työssä. Rentous on nimenomaan paras lähtökohta toiminnalle - se ei tarkoita että olisimme toimettomia tai veteliä. Jos mietit vaikkapa nyrkkeilijää tai maalaustaiteilijaa, niin parasta tulosta syntyy, kun he osaavat käyttää voimaa ja jäykkyyttä taitavasti, juuri sopivissa kohdissa pysyäkseen rentoina. Sama pätee taitavaan itsensä johtajaan.
Rentous on olennainen osa viisasta toimintaa, jotta käytämme resurssejamme viisaasti ja toimimme pienimmän vastuksen kautta, asioiden luontaisessa rytmissä.
Yliponnistelu kuluttaa voimavarat, kun taas aliponnistelussa toiminta ja tulokset jäävät vajaaksi. Mikä on sopivasti? Pienin määrä ponnistelua, joka tuottaa halutun tuloksen.
Mikäli emme ole sopivassa kehomielen tilassa tehtävään, syntyy toimintaan tarpeetonta kitkaa ja rentous katoaa.
Rentous syntyy kyvystä toimia tilanteen vaatimassa rytmissä ja sopivalla dynamiikalla, niin pitkällä kuin lyhyellä aikajänteellä. Toiminnan staattisuus usein rikkoo rentouden.
Kaikki intentionaalinen tekeminen vaatii jonkinasteista ponnistelua. Myös flow-tilaan pääsemisen ensimmäinen vaihe on ponnistelu (lue lisää). Aliponnistelu (ylirentous) ei toimi, eikä motivaatiota ja flow-tilaa kannata jäädä odottamaan, sillä ne syntyvät tekemisen kautta. Jotta saat asioita aikaiseksi, tulee sinun ponnistella.
Ponnistelun tärkeyden tiedostaminen voi kuitenkin harhauttaa optimoinnin sijaan maksimoimaan (yliponnistelu), jolloin rentous katoaa. Syynä voi olla esimerkiksi halu saada työt nopeammin ja tehokkaammin valmiiksi. Joitain tehtäviä ei kuitenkaan voi nopeuttaa ponnistelemalla kovempaa, vaan vaikutus on usein aikaansaannin kannalta jopa päinvastainen.
Tarkkaile siis, että mikä ponnistelun taso on sopiva juuri nyt käsillä olevaan tehtävään, etenkin jos työsi eivät etene tai kuormittavat sinua liikaa. Ponnistelulle ei voi antaa absoluuttista arvoa, jota tavoitella. Hyvä ohjenuora onkin tarkastella, että mikä on pienin tarvittava määrä eli riittävästi ponnistelua haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi. Tämä vaatii tilanteessa hereillä olemista.
Seuraa myös, onko ponnistelusi sopivalla tasolla isommassa kuvassa, esimerkiksi työpäivien ja -viikkojen tasolla. Rentous tekemisessä löytyy sopivan ponnistelun kautta.
Ei ole olemassa yhtä kehomielen tilaa, joka olisi optimaalinen kaikkeen tekemiseen. Keynote-puhe, konfliktin käsittely tai raportin kirjoittaminen tarvitsevat kaikki parhaaseen suoriutumiseen omanlaisensa tilan.
Kehosi limbinen järjestelmä vaikuttaa muun muassa vireyteesi, tunteisiisi ja motivaatioosi. Mikäli se on epäoptimaalisessa tilassa tehtävään ja olet esimerkiksi liian väsynyt tekemään firman blogipostausta, syntyy tästä tilasi ja tehtävän välisestä epäsuhdasta limbistä kitkaa. Mitä enemmän limbistä kitkaa, sitä vähemmän on mahdollisuuksia rennolle tekemiselle.
Kun havaitset ettet ole sopivassa tilassa tehtävään, ota hetki pohtiaksesi miten voisit sovittaa tilaasi. Voit säädellä esimerkiksi vireystilaasi musiikilla, kehollisella aktivaatiolla ja hengityksen kautta. Työarjen keskellä pääsee harvoin täydelliseen tilaan kaikkia tehtäviä varten, mutta oma tila on silti tärkeä tarkkailun kohde. Sen suhteen kannattaa nähdä edes pientä vaivaa, koska siten aikaansaanti paranee, kuormittavuus vähenee ja työ maistuu kivemmalta.
Joskus tilasi ja tehtäväsi välillä on niin suuri epäsuhta, että sitä ei ole edes järkevää yrittää kuroa kiinni. Tällöin kannattaa miettiä, onko sinulla aikataulujen puolesta mahdollista kääntää “ohje ympäri”, eli sovittaa tehtävä tilaan ja esimerkiksi väsyneenä valita tehtäviä, joita väsymys ei haittaa. Tätä helpottaa, jos olet merkannut todo-listaasi tehtäviä tilojen mukaan, esimerkiksi luokkiin Syvä, Luova ja Pinta, jolloin sinun ei tarvitse alkaa pohtia mitkä ovat sopivia tehtäviä tämänhetkiseen tilaasi.
Teollisen johtamisen ajattelumallit olettavat työn olevan lineaarista ja saman resurssien käytön tuottavan aina saman tuotoksen. Tehdasympäristössä tämä piti suhteellisen hyvin paikkansa, mutta valitettavasti sama ajattelu on kantautunut nykypäivän tietotyöhön, jossa se pätee heikosti. Ajatustyötä ei voi fyysisen työn tapaan nopeuttaa puskemalla kovempaa, vaan kyseessä on paljon syklisempi prosessi.
Syklisyys eli vaiheittaisuus on kaiken elämän ytimessä, solujen toiminnasta biosfääriin ja taiteelliseen luomistyöhön. Työskentelyssä syklisyys näkyy esimerkiksi siinä, että iltapäivät ovat monilla työntekoon aamupäiviä heikompia. Syklisyys on kokonaisvaltainen vaikuttaja kykyymme tehdä töitä, ja etenkin rentouteen työssä. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla hidaste, vaan se voi myös edistää työntekoasi, jos ymmärrät sitä ja osaat toimia erilaisten syklien myötäisesti.
Hyvä musiikki on sopivan syklistä, kuten myös hyvä työnteko.
Mikäli kuvittelemme elämän toimivan lineaarisesti, emme hyväksy todellisuutta ja toimi sen mukaisesti. Mikäli ymmärrämme syklisyyttä, voimme toimia asioiden luontaisessa rytmissä ja minimoida aiemmin mainitun limbisen kitkan. Kannattaa miettiä ja kokeilla esimerkiksi, että milloin on sinulle sopivin ajankohta ja mikä on sinulle sopivin työympäristö tehdä erilaisia tehtäviä. Tällöin voit alkaa järjestää työpäiviäsi niiden myötäisesti mahdollisuuksien mukaan.
Syklisyyteen liittyy myös luontainen tarpeemme vaihtelulle. Saman asian toistaminen tarpeeksi pitkään saa meidät tylsistymään ja väsymään. Kun taas luomme tekemiseen sopivasti vaihtelua, pystymme ylläpitämään motivaatiota ja vireystilaamme paremmin. Nimenomaan sopivasti, sillä liika vaihtelu rikkoo tekemisen rytmin ja samalla rentouden.
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa sinua yksilönä, niin kurkkaa Viisaan työn päivä. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia työyhteisöllesi, niin kurkkaa valmennuksemme.
Ajattelumallit ovat mielessäsi olevia jäsennyksiä sille, miten asiat ovat ja toimivat. Jäsennät todellisuutta yksinkertaistettujen ja toistuvien ajattelumallien kautta. Ne ovat ikään kuin karttoja, joilla suunnistamme maastossa eli todellisuudessa, mutta juuri koskaan ne eivät täysin vastaa todellisuutta - tästä huolimatta osa ajattelumalleista on selkeän hyödyllisiä.
Ajattelumallit helpottavat elämääsi, sillä niiden avulla voit hahmottaa ilmiöitä selkeästi, taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Mikäli joutuisit esimerkiksi joka kerta sähköpostia käyttäessä tai vesimelonia halkaistessa miettimään koko prosessin tyhjästä, olisi elämä varsin työlästä. Kääntöpuolena ajattelumallit voivat olla myös sabotoivia, harhauttavia ja haitallisia, kuten ajattelumalli vältellä kaikkia haastavia tilanteita. Ajattelumallit ohjaavat perustavanlaatuisesti ajatteluasi ja toimintaasi, joten omien ajatusmallien ymmärtäminen ja päivittäminen on erityisen tärkeää.
Erilaiset tuottavuusvinkit keskittyvät usein työkaluihin ja kikkoihin, mutta jättävät itsensä johtamisen perustan, eli ajattelumallit, käsittelemättä. Työkalut ovat kyllä hyödyllisiä, mutta ne toimivat usein tietyssä, rajatussa kontekstissa, kun taas ajattelumallit kantavat mukanamme läpi kaiken tekemisen.
Olemme jokainen työssämme itsemme päävalmentajia.
Itsensä johtamisen ajattelumallit voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: teollisiin, empaattisiin ja valmentaviin. Kaikilla meillä on palasia jokaisesta ajattelumallien kategoriasta ja vaikka kokisit olevasi “vain töissä”, niin koko elämäsi aikana kertyneet ja ohjelmoituneet ajattelumallisi ovat mukana myös töissä.
Teolliset ajattelumallit painottavat tehokkuutta, määrää, järjestystä ja objektiivisuutta, ja ovat niissä tehokkaita, mutta voivat olla jäykkiä ja epäinhimillisiä. Empaattiset ajattelumallit painottavat myötätuntoa, yksilöllisyyttä ja vapautta, mutta voivat olla naiiveja ja paapovia. Valmentavat ajattelumallit painottavat kokonaisuutta, ymmärtäen viisaan työn vaativan tasapainoilua kahden polariteetin (teollinen-empaattinen) välillä. Niissä ei siis ole “yhtä totuutta”. Taulukko avaa ajattelumallien eroja itsensä johtamisessa. Huom! Nämä eivät ole persoona- tai identiteettikategorioita, vaan ajattelumalleja, joita kaikilta löytyy enemmän tai vähemmän kustakin kategoriasta.
Avain viisaaseen työhön on valmentava itsensä johtaminen.
Jotta voit toimia itseohjautuvasti, tehokkaasti ja inhimillisesti työympäristössä, jossa säännönmukaisuudet ja ennalta määrittäminen pätevät heikosti, tarvitset itsensä johtamiseesi valmentavaa otetta. Valmentajan rooli on toimia peilinä ja sparraajana, auttaa ymmärtämään kokonaiskuva ja olennainen sekä löytämään yksilöllisesti toimivimmat tavat päästä tavoitteisiin. Vaikka sinulla olisi esihenkilöitä ja kollegoita, olet lopulta käytännön työn arjessa itsesi päävalmentaja.
Nykyisen tietotyön ympäristössä viisaaseen toimintaan kyetään parhaiten valmentavan (itsensä) johtamisen kautta, niin yhteisönä kuin yksilönä. Jotta voit lisätä työssä flow-tilaa ja työn imua, tarvitset viisasta työskentelyä. Avain siihen yksilötasolla on valmentava itsensä johtaminen.
Valmentavan itsensä johtamisen ydintekijöitä ovat rentous, rakkaus ja reflektio. Eli miten työskentelet, miten suhtaudut työhön ja miten havainnoit toimintaasi. Syvennymme tähän kolmikkoon tulevissa artikkeleissa.
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa sinua yksilönä, niin kurkkaa Viisaan työn päivä. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia työyhteisöllesi, niin kurkkaa valmennuksemme.
Julkaistu alunperin Flow Akatemian uutiskirjeessä.
Toivottavasti joulusi tulee olemaan antoisa ja lähempänä leppoisaa yhteiseloa, kuin sosiaalista crossfittiä. Ruokapöydästä jäänee sulateltavaa, ja tämän kannattaa antaa tapahtua rauhassa ja hötkyilemättä. Mikäli luet tämän joulun jälkeen, jatka silti lukemista, sillä tekstin varsinainen sisältö ei vanhene.
Näin uuden vuoden lähestyessä on hyvä myös sulatella niitä oppeja, joita kuluneen vuoden pöydältä on tullut popsittua. Sulattaminen on tärkeää, jotta ravintoaineet tai oppien tapauksessa tietotaito pääsee ruumiillistumaan sen sijaan, että materiaali vain kulkisi toisesta päästä sisään ja toisesta ulos.
Nykymaailma on yksi suuri joulupöytä ja oppimisen sijaan haasteena ei ole uuden tiedon ja taidon saatavuus, vaan sen yltäkylläisyys. Monimuotoisen kattauksen edessä on helppo ahmia hieman enemmän kuin kykenee sulattamaan, mikä johtaa useimmiten mentaaliseen ähkyyn.
Uuden tiedon tunne on mahtava, joskus jopa koukuttava. Tiedon muuntaminen aidoksi oppimiseksi ja ymmärrykseksi vaatii kuitenkin enemmän kuin pelkän puraisun. Haasteena tässä on se, että syvemmän ymmärryksen ja osaamisen kasvattaminen on nimenomaan haastavaa ja vaatii panostamista.
Oppien ”syöminen” kirjojen, podcastien ja kurssien muodossa on helppoa. Niistä puhuminen on helppoa. Mutta niiden aito ymmärtäminen ja ennen kaikkea soveltaminen käytännössä taas jotain aivan muuta.
Ymmärryksen ja soveltamiskyvyn kasvattaminen kun vaatii myös ”tylsiä asioita”, kuten muistiinpanojen kertaamista ja osaamisen koettelua. Niitä koulunpenkkijuttuja. Vaikka kertaus on saattanut joskus tuntua lähinnä opettajien kiusanteolta, on se oppimisen suhteen välttämätöntä.
Mitä raskaampaa on oppi, sitä enemmän sen sulattaminen vaatii aikaa ja energiaa
Tunnustan. Hei olen Lauri ja olen oppiahmatti. Vieläkin turhan usein siirryn ruokalajista toiseen ennen kuin edellinen on perusteellisesti pureskeltu. Tässä on toki tärkeää huomata kielikuvan rajoite, että siinä missä kunnon oppimisen suhteen aikaisemmin pureskellun pariin kannattaa palata… jo pureskellun ruuan lähempi tarkastelu ei välttämättä tuo juurikaan lisäarvoa.
Materiaalin raskauden suhteen kielikuva taas toimii, sillä mitä raskaampaa on oppi, sitä enemmän sen sulattaminen vaatii aikaa ja energiaa. Kevyet kolmen pointin blogipostaukset sujahtavat nopeasti, 50 tunnin luentosarja ei.
Jotta voi edistää todellista oppmista, suosittelen niin itseäni kuin sinuakin pitäytymään hetkeksi uudesta ja pysähtymään hetkeksi sen äärelle, mitä on jo tullut opittua. Tärkeämpää on ensin sulatella, soveltaa ja integroida sitä kaikkea, mitä tässä on jo tullut pureksittua. Uuden tiedon haaliminen saa usein kohtuuttoman painoarvon vanhan integroimisen ja vahvistamisen sijaan. On nimittäin hyvä muistaa, että emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mitä sulatamme. Yhtä lailla emme opi suoraan sitä mitä kulutamme, vaan sen minkä sisäistämme.
Näin lopuksi heitän vielä pallon sinulle.
Jos tekisit podcast-jakson tai blogipostauksen kuluneesta vuodestasi, niin mitä nostaisit ydinopeiksesi?
Mitä olet jo pintapuolella oppinut, mutta et vielä sisäistänyt? Miten voisit syventää ymmärrystäsi niiden suhteen?
Mitä toimia voisit tehdä, jotta opit siirtyisivät päästä myös kehoon, ruumiillistuisivat tekemiseksi?
Voitko jo tunnistaa mahdollisia haasteita ja pyrkiä ennaltaehkäisemään niitä?
Yksinkertaisimmillaan oppiminen on aisti-informaation uudelleenjäsentymistä tavoilla, jotka jalkautuvat pysyvämmäksi toiminnaksi. Voisi siis karkeasti sanoa, että mitä enemmän informaatiota on saatavilla ja mitä paremmin se kehomielessä jäsentyy, sitä enemmän myös opimme. Yksi valtavan aistirikasta kokemista mahdollistava tila on flow… tämä tuli varmasti suurena yllätyksenä!
Flow tarjoaakin otolliset mahdollisuudet oppimiselle ja yhtä lailla oppimisen kasvattaessa taitotasoamme, mahdollisuudet flow’lle kasvavat. Ei hullumpi kehä. Virtaavaan elämän kannalta onkin viisasta huolehtia molemmista.
Niin flow’n kuin oppimisenkin taustalla pätevät ikivanhat neurobiologiset lainalaisuudet. Niihin kannattaa panostaa, sillä ne eivät ole juurikaan muuttuneet satoihin tuhansiin vuosiin, joten jos ne olivat tämän tekstin kirjoitushetkellä totta, ovat ne varmasti sitä vielä tätä lukiessasikin.
Flow tarjoaa otolliset mahdollisuudet oppimiselle ja yhtä lailla oppimisen kasvattaessa taitotasoamme, mahdollisuudet flow’lle kasvavat.
Käynnistyäkseen sekä oppiminen että flow vaativat riittävän haasteen, jotta valpastumisjärjestelmämme aktivoituu. Valpastumisen myötä keskittyminen voi kohdistua tehtävään ja alamme kokeilemaan erilaisia ratkaisutapoja. Keräämällä palautetta toiminnastamme, pääsemme jatkuvasti paremmin perille siitä mikä toimii ja mikä ei. Ja jos kaikki menee kuten pitääkin, erilaisten kokeilujen jälkeen kerätyn palautteen perusteella meillä on mahdollisesti muutama toimiva ratkaisu tai vähintäänkin kasa toimimattomia. Tämän palautteen jäsentyessä ja muuttaessa toimintaamme voimme puhua oppimisesta.
Koko tätä prosessia kannattelee motivaatiomme määrä ja laatu. Motivaation merkitys korostuu etenkin niinä väistämättöminä kitkan hetkinä, joita jokainen oppimisprosessi sisältää. Nämä hetket ravistelevat ja koettelevat tukipilaria, joka kestäessään kannattelee haasteiden läpi… tai katkeamalla romahduttaa koko prosessin.
Varsinainen oppimistilanne ja flow-tila ovat molemmat aktiivista toimintaa. Kaikenlainen aktivaatio on kuitenkin kuluttavaa, joten voidakseen jatkua myöhemmin, sitä on seurattava palautuminen. Niin lihas, tieto kuin taito kasvavat levossa. Palautuminen on yhtä lailla merkityksellistä motivaation kannalta, sillä korkeammallakaan motivaatiolla ei virtaa voi loputtomiin nyhjäistä tyhjästä.
Myös oppimistilanteiden väliin kannattaa sijoittaa minuutin tai parin mikropalautumisen hetkiä, mikä tukee merkittävästi jaksamista, motivaatiota sekä varsinaista oppimista.
Tietenkään oppiminen ei aina voi tapahtua varsinaisessa flow-tilassa, sillä uutta oppiessa tehtävän haaste lähtökohtaisesti ylittää olemassaolevan taitotasomme. Voimme kuitenkin tuoda virtaavuutta kaikkeen oppimiseen huolehtimalla seuraavista flow'n kanssa yhteisistä edellytyksistä:
1. Sovita haastetaso taitotasoosi. Liian haastavan oppisisällön vaatimukset alkavat ahdistamaan, liian helpon tylsistyttämään. Mitä paremmin on kärryillä nykyisestä taitotasostaan, sitä selkeämmin haastetasoa voi sovittaa. Muista myös, että käytännön taitotasomme vaihtelee päivän aikana esim. vireystilamme mukaisesti.
2. Huolehdi edellytyksistä pitkäjänteiselle keskittymiselle. Oppimisessa merkityksellistä ei ole vain sille varattu aika, vaan se kuinka paljon tuosta ajasta kuluu keskittyneeseen työskentelyyn. Muista siis pyhittää oppimiselle tarkoitettu aika ylimääräisistä häiriöistä vapaaksi. Tämä on viisasta niin oppimisen tuloksellisuuden kuin hyvinvoinninkin kannalta.
3. Pidä aistit avoimena ja kerää runsaasti palautetta. Oppiminen tapahtuu aistien kautta, minkä vuoksi niiden avoimuus määrittää myös sitä, kuinka paljon informaatiota voi virrata sisään. Huolehdi siis ennen kaikkea vireystilastasi, tauota tekemistäsi ja pysy hereillä kaikilla aisteilla! Muista myös säännöllisesti reflektoida sekä oppimaasi että itse opiskeluasi, sillä tämän myötä saat kerättyä sen kehittämisen kannalta välttämätöntä palautetta.
4. Vahvista motivaatiota. Muistuta säännöllisesti itsellesi siitä, miksi ylipäänsä pyrit oppimaan jotain. Näin voi tehdä vaikka ennen jokaista oppimiskertaa. Tämä on tärkeää, jotta toiminnan syvempi merkitys ei pääse unohtumaan. Mikäli huomaat toistuvia haasteita motivoitumisessa, on se merkki reflektion tarpeesta: Minkä vuoksi teen tätä? Mistä motivaationi syntyy? Mikä sitä jarruttaa?
5. Muista huolehtia palautumisesta. Huolehdi, että oppimistilanteiden välillä keholla ja mielellä on riittävästi aikaa palautua. Myös oppimistilanteiden väliin kannattaa sijoittaa minuutin tai parin mikropalautumisen hetkiä, mikä tukee merkittävästi jaksamista, motivaatiota sekä varsinaista oppimista.
Niin ja tokihan kaikki tämä vaatii taustalle kasvun asenteen eli ajatuksen siitä, että oppiminen eli toiminnan muutos on ylipäänsä mahdollista!
Muista siis panostaa edeltäviin edellytyksiin, jotka ovat olennaisia niin flow'n kuin oppimisenkin kannalta. Vaikka et pääsisikään itse oppimisen aikana flow'hun, näihin edellytyksiin panostamalla kasvatat merkittävästi mahdollisuuksia päästä siihen tulevaisuudessa.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
