Päivän aloitus määrittää paljon sitä millaisen momentumin työpäiväsi saa ja mihin suuntaan se lähtee kallistumaan. Joskus suunta ei ole toivottu, eikä aina voikaan olla, mutta viisaalla päivän aloittamisella voit ainakin kasvattaa toivotun suunnan mahdollisuutta. Tässä sinulle muutamia ideoita ja työkaluja miten voisit aloittaa päiväsi viisaasti.
Mikäli aamujen toteutus on kunkin aamun vireystilan, mielialan ja hetken mielijohteiden varassa, kasvaa riski päivän ajautumisesta epätoivottuun suuntaan. Rutiini auttaa saamaan vakioidusti käyntiin ilman ylimääräistä miettimistä. Päivät voivat kyllä virittyä ja lähteä toivottuun suuntaan ilman rutiiniakin, mutta se saattaa vaatia etenkin vähemmän aamuvirkuilta tarpeettoman paljon itsekuria.
Viisas aloitusrutiini virittää sinua sopivasti ja suuntaa päivän momentumia. Yhtä toimivinta kaavaa aloitusrutiiniin ei ole, vaan se kannattaa koostaa itse, johon on ajatuksia seuraavissa vinkeissä. Rutiinista ei kuitenkaan kannata rakentaa liian monimutkaista, jotta se “kestää arkea” ja on helppo toteuttaa.
Lähtisin siitä, että aloitusrutiinin kannattaa olla pienin riittävä annos rakennetta, joka tarjoaa sinulle halutun lopputuloksen.
Mikäli kehomielesi ei ole sopivassa vireessä työhön, on työn tuloskin epävireistä.
Työkaluista puhuttaessa monille tulevat mieleen tietokoneet, puhelimet, näytöt ja näppäimistöt. Tärkein työkalusi on kuitenkin kehomielesi. Mikäli se ei ole sopivassa vireessä työhön, on työn tuloskin epävireistä - riippumatta siitä mitä muita työkaluja käytössäsi on.
Paras lähtökohta työntekoon on rento keho ja levollinen mieli. Rutiineja tämän saavuttamiseen voivat olla esimerkiksi venyttely, jooga, meditaatio tai tanssi aamuisin. Joillekin kylmä suihkukin toimii tähän tarkoitukseen, vaikkakin se voi olla tapaa aloittaessa enemmänkin herättävä kuin vakauttava elementti :)
Osana instrumentin virittämistä aamut kannattaa rauhoittaa ylimääräiseltä tietotulvalta ja häiriöiltä, jotta mieleesi ei heti aamusta pirstaloidu esimerkiksi kasalla uutisia. Etenkin perheellisten elämässä aamut voivat olla aikamoista härdelliä, mutta siitä huolimatta aamuista kannattaa minimoida ainakin ylimääräiset mieltä pirstovat asiat.
Aamulla työympäristöön panostamisella on paras takaisinmaksu investoinnille, koska se vaikuttaa tekemiseesi koko päivän ajan.
Ensimmäisenä kannattaa tarkastella aistimaailmaa, tärkeimpänä äänet. Sinun kannattaa minimoida puhe työn taustalla, koska et voi estää aivojasi prosessoimasta kuultua puhetta. Useimmat hyötyvät äänimaailmasta tai musiikista työn taustalla sekä muun äänen estämisen että paremman keskittymisen kautta. Voit etsiä sopivia soittolistoja esimerkiksi Spotifyn tai Youtuben kautta hakusanoilla study, concentration ja focus. Mikäli tykkäät klassisesta musiikista, kokeile tekemääni Flow - Keskittymislista -listaa Spotifyssa.
Toinen tärkeä on näköaisti. Mikäli ruudun taustalla näkyy liikettä joka vie huomiosi, pyri minimoimaan sen näkyminen esimerkiksi kevyellä sermillä tai muulla viritelmällä. Valaistuksen suhteen aamulla kannattaa käyttää suhteellisen kirkasta valaistusta, jotta kehosi herää päivään. Paras olisi saada aamuisin kirkasta auringonvaloa 20-30 minuuttia, mutta siihen ei Suomessa ihan hetkeen taas tulla pääsemään, joten esimerkiksi kirkasvalolamput tai esiintymisvalot voivat toimia auringonvalon korvikkeena. Yksi aistikokemus on myös ergonomia, sillä kehno ergonomia on omiaan tekemään koko työnteosta epämukavaa. Kiinnitä heti aamusta alkaen huomiota siihen, että missä asennoissa teet töitä.
Ympäristön optimointiin liittyy myös keskeytysten ennakoiva minimointi. Mikäli haluat tehdä esimerkiksi syvempää työskentelyä, säädä mahdolliset keskeytykset minimiin siltä osin kuin ne ovat vaikutusvallassasi.
Jotta voit saada aamulla proaktiivisen otteen työskentelyyn, sinun ei kannata hyökätä heti töiden pariin. Sen sijaan tarkista ensimmäisenä työtehtävänä päivän suunnitelmasi, jotta saat kokonaiskuvan päivästä. Esimerkiksi viestimien ja työhön liittyen järjestelmien tarkistaminen ensimmäisenä aamulla johtaa helposti siihen, että muut johtavat sinun työtäsi, et sinä itse. Ei ole harvinaista, että ihmiset tekevät töitä parin tunnin ajan töitä ja heräävät miettimään, että mitäs minun pitikään tänään tehdä.
Päivän suunnitelma kannattaa mieluusti tehdä jo edellispäivänä, niin päivä on helppo saada oikeille urille, eikä ole aamun pohdintahetken varassa - etenkin jos et ole aamuvirkuimmasta päästä.
Jatkona päivän suunnitelmalle kannattaa määrittää mikä on päivälle riittävän hyvä lopputulos. Esimerkiksi 2-3 tehtävää, jotka ovat tärkeimmät, ja muu on bonusta. Näin riittävän hyvän rimaa ei tule määritettyä väsyneenä jälkikäteen ja saat ehkäistyä riittämättömyyden tunnetta työpäivän lopussa.
- Jussi
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa, niin kurkkaa Viisaan työn päivä -valmennus yksilöille tai tiimeille. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia työyhteisöllesi, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.
“Työelämän perimmäinen ongelma ei ole työn määrä vaan työn epämäärä.” - Lauri Järvilehto
Suora työn määrä ei ole ainut asia, joka meitä kuormittaa työssä. Tietotyö tapahtuu nykyään VUCA-ympäristössä eli epävakaassa, epävarmassa, monimutkaisessa ja monitulkinnallisessa ympäristössä, joka on omiaan lisäämään työhön epämäärää. Mitä se on? Esimerkiksi sitä ettet tiedä mitä tulee tehdä ja mikä on olennaista. Tai miten, milloin ja miksi jokin asia tulee tehdä. Tai mitä sinulta oikeasti odotetaan.
Epämäärä ei näy suoraan tuloksissa tai “viivan alla”, joten siihen ei välttämättä osata organisaation tasolla puuttua. Välillisesti epämäärä tietysti näkyy heikompana työn laatuna, työhyvinvoinnin heikkenemisenä ja pidentyneinä läpimenoaikoina, mutta tämän hahmottaminen on paljon monimutkaisempaa kuin suorien tulosten tarkastelu. Eritoten työn epämäärä vaikuttaa tuntuvasti työn kuormittavuuteen.
Uskaltaisin viekata, että useiden ihmisten kohdalla nykyisellään ylikuormittavan työn haastetasoa voisi merkittävästi helpottaa, mikäli työn epämäärää vähennettäisiin merkittävästi. Täydellisesti työn epämäärää ei voi koskaan poistaa, mutta sen aktiivinen vähentäminen maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.Seuraavassa vinkkejä epämäärän vähentämiseen.
Kirkasta aina tavoitteiden ja tehtävien suhteen mitä, miten, milloin ja miksi tehdään. Joko omatoimisesti tai toisten avustuksella.
Mitä: Mikä on käsillä oleva tehtävä ja mitä sen suorittaminen tarkoittaa käytännössä?
Miten: Kuinka tehtävä saadaan maaliin ja mitä vaiheita prosessi pitää sisällään?
Milloin: Milloin ja missä järjestyksessä tehtävä tehdään?
Miksi: Miksi tämä tehtävä on merkityksellinen?
Tämän kirkastamisen kannattaa olla osa normaalia työnteon prosessia, jotta ei olla vain yksittäisten kirkastusten varassa, vaan jokainen tehtävä olisi jo lähtökohtaisesti selkeä silloin, kun sen omalle työlistalleen ottaa. Tämä voi jossain kohtaa tuntua extravaihteelta, mutta kirkastamisen tarve tulee eteen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Luontaisesti joudumme joskus toimimaan pienessä epävarmuudessa ja arvaamattomuudessa, mutta silti pyri tekemään pienin riittävä annos kirkastamista, jotta sinulla olisi selkeämpi kuva mitä sinun tulee tehdä. Mikä sitten on kulloinkin riittävä annos jää sinun määritettäväksesi. Yleisohjenuorana kirkastaminen on sitä tärkeämpää, mitä enemmän jokin tehtävä sinua paineistaa ja ahdistaa. Toisena ohjenuorana kirkastaminen on sitä tärkeämpää, mitä useampi ihminen on tekemässä asiaa yhdessä.
Yksi tapa tehdä kirkastamista on pilkkoa pitkäkestoiset ja monimutkaiset tehtävät pienempiin osiin. Esimerkiksi Raportti voisi olla jaoteltu osiin Luonnostele raportti, Kirjoita raportin Johdanto, Kirjoita raportin X,Y,Z ja Viimeistele raportti. Näin tekemiseen on paljon selkeämpi tarttua ja siitä ei tule mörköä, joka aina vain siirtyy todo-listalla eteenpäin viikosta toiseen. Tekeminen on myös palkitsevaa, kun tehtäviä tulee valmiiksi. Vaikka kokonaisuudessaan raportin valmistuminen ottaisi tietyn ajan, asioiden valmiiksi saamisen ja edistymisen kokemuksen merkitystä ei kannata aliarvioida.
Toinen tapa tehdä kirkastamista on kirjoittaa tehtävät itselle ohjeistavaan muotoon. Esimerkiksi Tarjous-merkinnän voi kirjoittaa muotoon Tarkasta tarjous, jotta merkintä kertoo mitä oikeasti tulee tehdä. Pieni juttu, mutta kuitenkin työntekoa selkeyttävä. Etenkin väsyneenä ja hektisen työarjen keskellä on helppo noudattaa selkeää ohjetta.
Mitä vähemmän joudut vaihtamaan aivojen “moodia” tehtävien välillä, sen parempi.
Kirkastamisen aisapari on suunnittelu. Sen tavoite on pyrkiä proaktiivisuuteen ja epämäärän poistamiseen. Suunnittelun taso ja tarkkuus määrittyvät sen mukaan mikä on työhösi sopivaa. Tarkkuus voi myös vaihdella päivästä ja viikosta toiseen. Joskus epävarmuutta on enemmän, joskus vähemmän.
Vaikka suunnitelmat eivät aina toteutuisikaan, on suunnittelun prosessi tärkeä, sillä se auttaa sinua hahmottamaan työn kokonaiskuvaa ja että mitä olet tekemässä. Monet tehtävät painavat takaraivossasi niin pitkään, kunnes lukitset niille aikataulun ja saat ankkurin milloin hoidat asian.
Yksi tapa vähentää kuormitusta ennakkoon työpäivien sisällä on niputtaa samankaltaisia tehtäviä yhteen. Parhaiten tämä onnistuu, kun spontaanin tekemisen sijaan suunnittelet aikaraameja erilaisille tehtäväkokonaisuuksille esimerkiksi viikkosuunnitelman yhteydessä. Mitä vähemmän joudut vaihtamaan aivojen “moodia” tehtävien välillä, sen parempi. On tuntuvasti sujuvampaa vastata kymmeneen sähköpostiin peräjälkeen kuin vastata kymmeneen sähköpostiin yksittäin muiden tehtävien välissä.
Mikäli työsi sisältää monia erilaisia projekteja, saattaa olla viisasta niputtaa yhden projektin tehtävät nipuksi, vaikka tehtävät olisivatkin toisistaan poikkeavia - näin tehtävien konteksti säilyy samana.
Et voi aidosti tehdä montaa älyllisesti vaativaa asiaa yhtaikaa. Tältä voi toki tuntua, mutta se mitä oikeasti tapahtuu on että vaihdat huomiotasi todella nopeasti eri tehtävien välillä. Tähän vaihtoon liittyy tehtävänvaihtokustannus, jonka maksat ajassa, työn laadussa ja aivojesi kuormituksessa. Petollista on, että multitasking eli monitohelointi saa sinut tuntemaan olosi dynaamiseksi ja energiseksi, mutta voi tutkimusten mukaan heikentää tuottavuuttasi jopa 40 prosenttia.
Monitoheloinnista puhuttaessa käsitellään usein vain yksittäistä hetkeä, mutta siihen liittyy myös kuormituksen ja pirstaleisuuden kumuloitumisen elementti. Jos monitoheloit nyt, teet sitä todennäköisemmin myös seuraavissa hetkissä. Jos olet monitoheloinut aamupäivän, tuntuu jo lounaalla että olisit tehnyt täyden työpäivän.
Aina kun huomaat, että teet montaa asiaa yhtaikaa, palauta huomio yhden asian tekemiseen kerrallaan. Se on tehokkainta, inhimillisintä ja viisainta. Vaikka pöydälläsi olisi monta asiaa tehtävänä, pidä tehtävät jonossa, älä rivissä.
- Jussi
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa, niin kurkkaa Viisaan työn päivä -valmennus yksilöille tai tiimeille. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia työyhteisöllesi, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.
Reflektioon kuuluu kykyä pysähtyä, olla tietoinen ja hahmottaa kokonaiskuva.
Fysiikan ilmiönä reflektio tarkoittaa aallon heijastumista pinnasta. Kognitiivisena prosessina reflektio on ymmärrykseen pyrkivää kokemuksen tarkastelua ja pohtimista.
Keskeistä reflektiossa on oppiminen sen kautta, että pyrimme hahmottamaan ja ymmärtämään tapahtumia pysähtymällä niiden äärelle - kokemuksien aikana tai niiden jälkeen. Useimpien työnteon ympäristö muuttuu jatkuvasti, joten viisainta tapaa toimia ei kyetä ennalta määrittämään, vaan se tapahtuu kokeilemisen ja oppimisen kautta. Tämän takia reflektoinnille on perustavanlaatuinen tarve.
Laadukas reflektio edellyttää tietoisena olemista siitä mitä tapahtuu sekä pysähtymistä, jotta syntyy tila hahmottaa suurempia kokonaisuuksia.
Reflektio on olennainen osa viisasta toimintaa, sillä ilman hahmotusta kokonaisuudesta ja toimintamme vaikutuksista typeryys on väistämätöntä.
Jos et hahmota kokonaiskuvaa, päädyt herkästi optimoimaan vääriä asioita ja toimimaan kokonaisuuden kannalta typerästi. Kokonaiskuvan hahmotus vaatii usein perspektiivin muutosta ja asioiden tarkastelua useasta näkökulmasta.
Olet kyvykkäin reflektoimaan silloin, kun et ole keskellä aktiivista toimintaa. Etenkin jos reflektiossa on tarve uusille perspektiiveille.
Saat ympäristöstäsi jatkuvasti informaatiota siitä, miten toimintasi vaikuttaa ja miten sinun kannattaa toimia - jos vain olet hereillä kuuntelemaan.
Yleensä reflektio yhdistetään vain toiminnan jälkeiseksi tapahtumaksi, mutta se on kannattavaa myös ennen toimintaa. Tällöin et reflektoi aiemmin tapahtunutta, vaan fokus on kokonaiskuvan hahmottamisessa sekä tavoitteiden ja suunnitelmien asettamisessa sen mukaisesti. Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.
Tavoitteet asetetaan liian usein keinotekoisista ideaaleista käsin, esimerkiksi lisäten tulevan vuoden myyntitavoitteeseen kymmenen prosenttia lisää. Ideaalien sijaan tavoitteet ja suunnitelmat on viisainta asettaa todellisuudesta käsin. Eli sillä informaatiolla ja kokonaiskuvalla, josta meillä on aidosti tietoa ja ymmärrystä. Tähän tarvitaan pysähtymistä reflektion äärelle, jotta tavoitteista ja suunnitelmista tulee realistisia, toteuttamiskelpoisia ja kannustavia.
Vaikka kyseessä olisi vain tunnin mittainen työsessio, on työskentelyä edeltävä reflektio silti viisasta. Esimerkiksi hetken pysähtyminen sen äärelle, oletko sopivassa tilassa tehtävään ja mihin aiot keskittyä. Tällöin sinun ei tarvitse arpoa onko asian tekeminen järkevää, vaan voit rauhassa sitoutua ja keskittyä tekemiseen.
Tauot työskentelystä ovat hyviä hetkiä ottaa etäisyyttä ja tarkastella omaa kehomielen tilaa. Jokaisella tauolla on hyvä poistua ruutujen äärestä sekä antaa keholle liikettä ja hörpätä vettä. Näiden jälkeen taukojen kannattaa perustua siihen missä kehomielen tilassa olet ja mitä juuri siinä hetkessä tarvitset. Väsyneenä kaipaat vireyden nostamista ja ylikierroksilla rauhoittumista.
Kehomielen tilan reflektointi ei synnytä arvoa vain yksittäisissä hetkissä, vaan se opettaa sinua olemaan tilastasi jatkuvammin tietoinen. Kasvaneen valppauden myötä kasvavat mahdollisuutesi sovittaa tilasi kulloisenkin tehtävän vaatimuksiin. Reflektointi tarjoaa siis peilipinnan sille, mikä estää ja mahdollistaa rentoutta ja rakkautta työssäsi.
Muistatko mitä opit työtavoistasi viikko sitten? Todennäköisesti et. Suurin osa työn pienistä onnistumisista ja kehittämismahdollisuuksista menee ohitse, mikäli et reflektio työntekoasi systemaattisesti. Mikäli minun täytyisi valita vain yksi työkalu viisaaseen työskentelyyn, jota suositella kaikille, olisi se päivittäinen minireflektio. Se toimii missä tahansa työssä, kenelle tahansa ja tarjoaa paljon arvoa pienellä ajankäytöllä.
Minireflektio voi olla vaikkapa seuraavanlainen:
Tällaisen pienen reflektion tekeminen tarjoaa sinulle jatkuvasti pieniä havaintoja ja oppeja, jotka soveltuvat juuri sinulle ja sinun työhösi. Lisäksi se auttaa havaitsemaan toistuvia kitkoja, jotka voivat tuntua vähäpätöisiltä yksittäisissä hetkissä, mutta jatkuvasti toistuvina tuottavat paljon kuormaa. Kehittämiskohteiden ohessa on myös tärkeä nostaa työtä edistäviä seikkoja, koska niitä kannattaa vaalia jatkossa. Minireflektion ei tarvitse olla syväanalyysi, vaan se voi olla intuitiivinen ja nopea 1-2 minuutin reflektio. Näin reflektio on helppo pitää mukana työarjessa ja tehdä jokaisen työpäivän lopuksi, jolloin päivän havainnot ovat vielä tuoreena mielessä.
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa, niin kurkkaa Viisaan työn päivä -valmennus yksilöille tai tiimeille. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia työyhteisöllesi, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.
Rakkaus on kykyä ymmärtää ja huolehtia siitä mikä on arvokasta, olla myötätuntoinen ja asettaa rajoja.
Jos edellisessä blogitekstissä käsiteltyyn rentouteen liittyy paljon mielleyhtymiä, niin rakkauteen niitä vasta liittyykin. Nyt emme kuitenkaan puhu romanttisesta rakkaudesta, vaan rakkaudesta laajemmassa merkityksessä. Rakkaus on kykyä ymmärtää ja huolehtia siitä mikä on arvokasta, olla myötätuntoinen ja asettaa rajoja.
Rakkaus voi äkkiseltään tuntua kaukaiselta työntekoon nähden, mutta vaikuttaa keskeisesti siihen, miten suhtaudut työhön ja miten viisaasti sitä teet. Mikäli et ymmärrä mikä on arvokasta, et osaa priorisoida ja päädyt epäolennaisen pariin. Mikäli et kykene myötätuntoisuuteen ja kuunteluun, laiminlyöt tarpeitasi ja päädyt helposti syyttämään ja sättimään itseäsi ja toisiasi. Mikäli et osaa asettaa rajoja, päädyt kohtuuttomuuteen.
Rakkaus on perustavanlaatuista sille, että voit työskennellä viisaasti ja johtaa itseäsi tehokkaasti, inhimillisesti ja kestävästi.
Arvo määrittää olennaisuuden ja rajallinen fokus kannattaa kohdistaa olennaiseen.
Myötätunto on kykyä olla tietoinen kärsimyksestä ja toimia sen helpottamiseksi.
Rajat työssä pitävät meidät toimintakykyisinä ja olennaisten asioiden parissa.
On tärkeää hahmottaa kokonaiskuvassa mitkä työtehtäväsi ovat elintärkeitä ja luovat suurimman lisäarvon. Pareton periaatteen mukaan 20% tehtävistä luo 80% työsi lisäarvosta. Esimerkiksi valmennusyrityksellä ne voisivat olla valmentaminen ja myynti. Ilman niihin panostamista toiminta loppuu lyhyeen, ja lopulta kaikki muut ovat vain niiden tukitoimintoja.
Määritä tiiviisti, mitkä asiat ja tehtävät ovat työssäsi tärkeimpiä. Pidä tätä listaa näkyvillä esimerkiksi viikkosuunnittelua tehdessä ja priorisoi näille tehtäville ahnaasti tilaa kaiken muun edeltä. Ydintehtävät ovat kuin lapsiasi, joiden hyvinvoinnista ja kasvatuksesta pidät huolta työssäsi - älä laiminlyö niitä.
Monien työ ei kokonaisuudessaan tule koskaan valmiiksi - tehtäviä tulee loputtomasti lisää ja työssä on useita erilaisia vastuita ja projekteja. Niinpä on tärkeää, että kohdistat resurssisi järkevästi ja ymmärrät, että mikä on kulloinkin riittävän hyvä taso, jonka kohdalla pystyt lopettamaan ja siirtymään seuraavaan tehtävään. Ilman ymmärrystä riittävästä päädyt kohtuuttomaan käyttäytymiseen ja yli-investoit rajallisia resurssejasi - etenkin jos sinulla on taipumusta perfektionismiin.
Riittävän hyvän tason määrittely ei ole yksinkertaista, sitä kun voi lähestyä ajallisesti, määrällisesti tai laadullisesti. Siihen on myös monia taustavaikuttumia: erilaiset standardit, omat ja toisten odotukset sekä muihin työtehtäviin panostamatta jättämisen vaihtoehtoiskustannukset. Kulloinkin sopiva määrittelyn taso ja tapa vaihtelee, mutta joka tapauksessa sitä kannattaa tehdä.
Työtehtävien lisäksi riittävän hyvää kannattaa määritellä myös työlle kokonaisuutena. Tässä tulee erityisen tärkeäksi myötätuntoinen suhtautuminen, sillä ilman myötätuntoa päädymme toistuvasti piiskaamaan ja syyllistämään itseämme siitä, ettemme ole tehneet määrällisesti tai laadullisesti tarpeeksi. Tässä korostuu erityisesti riittävän hyvän määrittely ennalta, esimerkiksi työpäivän keston ja tavoitteiden suhteen, sillä väsyneenä ja tekemisen keskellä meillä on taipumus olla vaativia ja pessimistisiä.
Reflektoi: Miten myötätunto näyttäytyy itsesi johtamisessa?
Erään määritelmän mukaan strategia on kieltäytymistä mielenkiintoisista asioista. Usein keskitytään määrittelemään, mitä ollaan tekemässä. Hektisessä tietotyöympäristössä on kuitenkin yhtä tärkeää määritellä mihin ei keskitytä, koska muuten päädymme työarjen keskellä sanomaan Kyllä epäolennaisille asioille. Parhaimmillaan priorisointi onkin sitä, että kykenet proaktiivisesti sanomaan Ei niille asioille, jotka eivät ole tärkeitä, jotta et joutuisi sanomaan reaktiivisesti Ei niille asioille, jotka ovat tärkeitä.
Täsmätyökaluna tähän toimii not-todo-listan tekeminen, joka tarjoaa helpon raamin sille, mille asioille päätät sanoa systemaattisesti Ei. Näin et joudu joka kerta pohtimaan ja perustelemaan päätöksiäsi. Listallasi voi olla heuristiikkoja eli periaatteita, kuten “Mikäli tapaamiseen osallistuminen epäilyttää, en osallistu.” Siellä voi olla myös yksityiskohtaisempia sääntöjä, kuten “Sovin tapaamiset aina kello 13 jälkeiselle ajalle, jos mahdollista.”
Reflektoi: Miten asetat rajoja itsellesi ja toisille?
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa sinua yksilönä, niin kurkkaa Viisaan työn päivä -valmennus. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia työyhteisöllesi, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.