Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
Flow’n vaiheet, joita käsittelimme edellisessä blogissa, tuntuvat sisäisenä kokemuksena, mutta konkreettisesti ne näkyvät aivoissa neurobiologisina muutoksina. Flow’n vaikutuksia aivoissa on tärkeää tarkastella kolmesta näkökulmasta: neuroanatomian, neuroelektrisiteetin ja neurokemian eli käytännöllisemmin ilmaistuna aivojen rakenteen, aivoaaltojen ja välittäjäaineiden kannalta.[1] Käsitellään nyt niistä ensimmäistä:
Oivan esimerkin flow-tilan neuroanatomiasta tarjoavat räppärit. Aivotutkija Siyuan Liu kollegoineen tutki räppäreiden aivoalueiden aktiivisuutta. Tutkimuksessa verrattiin ennalta harjoiteltujen lyriikoiden laulamista ja improvisointiin nojaavaa freestyle-räppiä. Jälkimmäinen on näistä kahdesta räpin lajista ehdottomasti vaikeampi, koska nopean laulamisen lisäksi sanoitukset täytyy kyetä keksimään ja sovittamaan nopeaan tahtiin lennossa. Tutkimuksissa valmiiksi harjoitellussa räpissä aivojen dorsolateraalinen etuaivolohko, joka ohjaa korkeampia aivotoimintoja, oli hyvin aktiivinen. Freestyle-räpissä dorsolateraalinen lohko taas kytkeytyi lähes kokonaan pois päältä, ja aktiivisena oli pääosin mediaalinen etuaivolohko, joka vastaa sosiaalisesta tietoisuudesta ja improvisaatiosta. Tämä sama ilmiö on havaittu myös tutkittaessa jazz-muusikkojen improvisaatiota.[2] Mutta miksi ihmeessä korkeammat aivotoiminnot kytkeytyivät pois päältä haastavamman tehtävän edessä?
Yksi tapa hahmottaa mielen toimintaa on jakaa se tiedostamattomaan ja tietoiseen ajatteluun. Tiedostamaton ajattelu on intuitiivista, todella nopeaa ja alitajunnasta kumpuavaa, eikä se ole omassa ohjauksessamme. Tietoinen ajattelu taas on rationaalista, loogista ja ohjattavissamme, mutta sen kyky käsitellä informaatiota on vain murto-osa tiedostamattoman ajattelun kapasiteetista.[3]
Teorioistaan Nobel-palkittu Daniel Kahneman jakoi tiedostamattoman ja tietoisen ajattelun kirjassaan Thinking Fast and Slow systeemin I ja II tuottamiksi.[4] Maanläheisemmin näitä systeemejä on kuvattu myös intuitiivisena ja analyyttisena mielenä tai tuntevana ja ajattelevana mielenä. Aivojen aktiivisuus erilaisten ajattelujen yhteydessä painottuu toki tiettyihin osiin aivoissa, mutta kyseessä ei ole kaksi toisistaan täysin erillistä järjestelmää. Niinpä viime vuosina on alettu puhumaan kahdesta erilaisesta ajattelusta, unohtaen jako kahteen erilaiseen mieleen.
Evoluution saatossa kaikki organismit ovat pyrkineet taloudellisuuteen, koska pienempi energiankulutus edistää selviytymistä. Ihmisaivot ovat runsaasti energiaa kuluttava elin, ja etenkin etuaivolohkon ja tietoisen ajattelun käyttö vie paljon energiaa suhteessa tehtyihin päätöksiin. Aikuiset ihmiset tekevät keskimäärin 35 000 päätöstä päivässä. Niiden jokaisen käsittely tietoisesti olisi tuskaisen hidasta ja energiatehotonta. Tästä syystä suurin osa tekemistämme asioista tapahtuu tiedostamattomien prosessien kautta, autopilotilla. [3,5]
”Monestihan sitä kävi silloin kangaspuitten kanssa niin, jotta ajatus oli vaan tiellä, kun kädet kävi niin kovaa tahtia." - Anna-Maija Venäläinen, 92v
Flow-tilan aikana aivoissa tapahtuu väliaikainen hypofrontaalisuus, joka tarkoittaa etuaivolohkon osittaista sulkeutumista. Aivojen etulohko vastaa muun muassa tietoisesta ajattelusta ja itsekritiikistä. Mitä vähemmän aktiivinen etuaivolohko on, sitä enemmän tiedostamattoman ajattelun sisältö pääsee niin sanotusti ”virtaamaan lävitse” eli vaikuttamaan sekä tietoisuuteemme että toimintaamme. Koko käsite flow on saanut nimensä tästä virtauksen tunteesta. [1,6] Aivot eivät siis flow’ssa pyri rajaamaan sisään saapuvaa informaatiota, vaikka se olisi monimutkaista. Ne vähentävät sellaisten rakenteiden toimintaa, jotka luovat ylimääräistä monimutkaisuutta, kuten tietoinen ajattelu. Flow’ssa aivot vähentävät korkeampia kognitiivisia toimintoja tarkemman huomiokyvyn mahdollistamiseksi.[1]
Tietoinen ajattelu ei kuitenkaan flow’ssa poistu täysin käytöstä. Optimaalisessa tilanteessa sitä käytetään ajoittain toiminnan säätelemiseen ja arvioimiseen, mutta niin vähän kuin on tarve. Esimerkiksi kamppailulajeissa on fiksua otteluun uppoutumisen lomassa vilkaista kelloa, sillä se voi vaikuttaa valintaan olla aggressiivisempi tai puolustavampi erän tai ottelun loppuajan.
Palataan räppäreihin. Freestyle-räp on niin nopeaa, että tietoinen ajattelu ei ehdi millään prosessoida kaikkea informaatiota ja tuottaa järkeviä lauseita. Niinpä räppärin täytyy laulaa niitä riimejä, joita ”sylki suuhun tuo”. Lopputulos ei kuitenkaan hyvillä freestyle-räppäreillä ole kasa kaoottisesti muodostettuja lauseita, vaan parhaimmillaan se on jopa kirjoitettujen lyriikoiden tasoista räppiä. Monilla heistä, kuten freestylen parissa aloittaneella Eminemillä, on takanaan lukematon määrä tunteja sanojen artikuloinnin, riimien kirjoittamisen ja sanakirjojen lukemisen parissa. Freestyle-hetken koittaessa he vain päästävät itsensä ja osaamisensa irti.
Flow’ssa aivojen anatomiset muutokset mahdollistavat siis sen, että ihminen voi poistua oman huippusuorituksensa tieltä ja käyttää kaikkia osaamiansa taitoja ilman turhaa miettimistä.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.
[2] Limb, Charles & Braun, Allen 2008. “Neural Substrates of Spontaneous Musical Performance: An fMRI Study of Jazz Improvisation”. Journals PLOS One 3(2).
[3] Rang, Humphrey ym. 2014. Rang & Dale's Pharmacology Eighth Edition. Churchill Livingstone.
[4] Kahneman, Daniel 2011. Thinking Fast and Slow. Farrar, Straus and Giroux.
[5] Williamson, Mark & Salecl, Renata 2018. Autopilot Britain. Marks and Spencer.
[6] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
Huippusuoritukset syntyvät flow-tilasta, jonka reseptin ainesosia ovat edellisessä artikkelissa käsitellyt edellytykset ja nyt käsiteltävät vaiheet.
Flow’n ja sen edellytyksien psykologisesta määrittelystä huolimatta flow’n fysiologinen muodostuminen oli mysteeri vielä 2000-luvulle asti. Harvardin yliopiston sydän- ja stressitutkija Herbert Benson oli aina ollut kiinnostunut siitä, miksi stressin alla jotkut kukistuvat ja toiset kukoistavat. Hän tutki tiimeineen ihmiskehon stressivasteita 35 vuoden ajan, kaivaen tietoa muun muassa väestötutkimuksista, fysiologisista mittauksista, molekyylibiologiasta ja biokemiasta. Lopulta tutkimuksista pystyttiin havaitsemaan toistuva ilmiö: tehokas rentoutusreaktio, joka voi kumota stressaavan tilan. Lyhyesti ilmaistuna tämä rentoutus syntyy, kun mieltä kuormitetaan ensin stressillä, jonka jälkeen huomio siirretään pois ongelmasta. Tauko antaa aivoille mahdollisuuden järjestellä toimintansa uudestaan ja päästä flow-tilaan.[1] Tämä on malli, jonka psykologi William James havaitsi jo 1900-luvun alussa. Hänellä ei kuitenkaan ollut käytössä mitään keinoa mitata mallinsa pätevyyttä fysiologisesti, kuten Bensonilla.
Seuraavaksi käydään läpi flow’n neljä vaihetta. Kolme ensimmäistä vaihetta tulevat suoraan rentoutusreaktion mallista. Neljäs vaihe on Steven Kotlerin lisäämä. Jotta voit kokea flow’ta yksittäisenä kokemuksena, sinun tulee kulkea kolmen ensimmäiseen vaiheen läpi. Jotta voit kokea flow’ta pitkäkestoisesti ja kokemuksia syventäen, sinun täytyy käydä läpi myös neljäs vaihe eli palautuminen.[1,2,3]
Monet urheilijat ja taiteilijat ovat tietoisesti tai tiedostamattaan oppineet taitaviksi vaiheiden tunnistamisessa ja sitä kautta itsensä virittämisessä huippusuorituksiin. Samaan kannattaa pyrkiä jokaisen, oli aktiviteettina sitten tietotyö tai kansantanssi.
Flow’n saavuttamisen ensimmäinen vaihe on ponnistelu (struggle). Flow-tilaan ei pääse sormia näpäyttämällä vaan se vaatii tekemistä. On ensin keskityttävä johonkin asiaan, jotta sen tekemiseen voi uppoutua. On olemassa uskomus, että artistit toimisivat inspiraatiosta, joka vain kumpuaa jostain, mutta inspiraation odottaminen on huono suunnitelma. Kolumnisti David Brooksin mukaan suuret luovat tekijät ajattelevat kuin artistit, mutta työskentelevät kuin kirjanpitäjät.
Flow napsahtaa erittäin harvoin päälle hetkessä. Harvinaisena poikkeuksena nopeaan flow-tilaan pääsemiseen voivat kyetä kokeneimmat improvisointiin pohjautuvien lajien ammattilaiset, kuten breakdancetanssijat, koska heillä on takanaan niin suuri määrä harjoittelua, ja toisaalta lajin asettamat olosuhteet pakottavat nopeaan heittäytymiseen. Tietotyössä flow kuitenkin syntyy pidemmän tekemisen kautta, sillä tietotyö vaatii usein järkeilyä eikä siinä voi vain heittäytyä luovaan ilmaisuun.
Aluksi tekeminen ei siis välttämättä ole mielekästä ja helposti rullaavaa. Fiilis voi olla kaukana tavoiteltavasta vaivattomuudesta, ja ponnistelu voi tuntua stressaavalta. Stressin tunne ei kuitenkaan haittaa tässä vaiheessa, kunhan se ei ahdista liikaa tai jatku liian pitkään. Ponnistelu on ikään kuin latausvaihe, jossa aivot ylikuormitetaan informaatiolla. [1,2,3]
”Inspiraatio on olemassa, mutta sen täytyy löytää sinut työskentelemässä.” ‒ Pablo Picasso
Toinen vaihe on rentoutus (release). Se voi toteutua monin tavoin. Joskus rentoutus tapahtuu luonnostaan tekemisen keskellä, kun johonkin asiaan uppoutuessa saa suunnattua siihen kaiken keskittymisen ja siten nostettua taitotason vastaamaan haastetta. Toisinaan rentoutusta ei tapahdu pitkästä ponnistelusta huolimatta, ja tekeminen tuntuu vaivalloiselta. Tällöin kannattaa tietoisesti suunnata huomio hetkeksi muualle pitämällä tauko. Muutaman minuutinkin tauko saattaa riittää ‒ tärkeintä on, että aivot pääsevät levähtämään hetkeksi. Tauko voi olla esimerkiksi musiikin kuuntelua, taiteen katsomista, hengitysharjoitus tai mitä tahansa muuta, joka irrottaa mielen ongelmasta kokonaan. Albert Einstein suosi aikoinaan nopeita souturetkiä ja Thomas Edison otti lyhyitä päiväunia. Sosiaalinen media, uutissivustot ja mobiilipelit eivät ole toimivin tapa tauon aktiviteetiksi, sillä ne helposti vain kuormittavat aivoja tietotyön kaltaisesti jo ennestään koetun stressitilan lisäksi. Kun hyvän tauon jälkeen palaat tekemisen ääreen, eivät aivosi ole enää niin ylivirittyneet ja kykenet toimimaan rauhallisemmin ja tasaisemmin. Rentoutuksen metodi ei sinänsä ole olennainen, vaan sen viesti aivoille.[1,2] Tämä taas vaikuttaa flow’n välittäjäaineisiin, joihin palaamme myöhemmässä artikkelissa.
Kolmantena vaiheena rentoutuksen jälkeen koittaa tavoiteltu flow. Silloin siirrytään paremman suorituskyvyn tilaan, josta tulee sillä hetkellä ”uusi normaalitila”. Tämä on esimerkiksi taiteilijoilla ja urheilijoilla hetki, jolloin mieli hiljenee ja niin kutsuttu lihasmuisti ottaa homman haltuun. Fyysisesti raskaassa tekemisessä myös hengitys tuntuu aukeavan. Aina rentoutusta ja flow’hun pääsyä ei tapahdu, esimerkiksi liian vaikeasta haasteesta tai ulkoisista häiriöistä johtuen. Liian helpon haasteen kohdalla taas on edellytykset rentoutukseen, mutta tällöin aivot eivät tarvitse lisää suorituskykyä eivätkä flow’ta.[2]
”After ecstacy, the laundry.” ‒ Jack Kornfield
Neljäs vaihe on palautuminen (recovery). Flow vaatii aina palautumista ja integraatiota eli kokemuksen sisäistämistä. Vaikka aivot käyttävät flow’ssa mahdollisesti vähemmän energiaa etulohkon vähäisemmän aktiivisuuden myötä, on se silti kuluttava tila esimerkiksi välittäjäaineiden kannalta. Huippusuorituksen jälkeen tarvitaan palautumisaikaa, ja onkin biologisesti tervettä, ettei flow’ssa olla jatkuvasti. Flow ei kaikessa hienoudessaan kumoa hyvinvoinnin perusperiaatteita tai palautumisen tarvetta.[3,4] Flow’n kuormittavuutta ja siitä palautumista voisi verrata fyysisestä harjoittelusta tuttuun hyperkompensaatioon. Flow on ikään kuin ylikova treeni, jonka myötä suorituskyky lyhytaikaisesti heikkenee. Palautumisen jälkeen suorituskyky kuitenkin on noussut aiempaa korkeammalle tasolle.[5]
Flow’n jälkeen vaaditaan biologisen palautumisen lisäksi myös mentaalista integrointia eli asian sisäistämistä. Aivojen täytyy siirtää havaittu tieto lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen ja vahvistaa muistot, jotta oppimista voi tapahtua ja osaaminen voi kehittyä. Taitotason kasvaessa flow’hun pääsy on jatkossa helpompaa.[3] Flow on siis sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä itseään ruokkiva tila.
Palautumisen tarve on tietysti suhteessa flow-kokemusten voimakkuuteen ja kestoon, sillä mikro- tai makroflow’sta palautumisen tarpeet poikkeavat toisistaan. Työpäivän aikana koetut mikroflow’t eivät vaadi normaalista poikkeavaa palautumisesta huolehtimista, kun taas kymmentuntisen kirjoitusflow’n jälkeen palautumiseen kannattaa kiinnittää erityishuomiota, jotta työkyky ei notkahda seuraavana päivänä.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Fryer, Bronwyn 2005. “Are you Working Too Hard?” Harvard Business Review, HBR.org.
[2] Benson, Herbert & Proctor, William 2004. The Breakout Principle: How to Activate the Natural Trigger That Maximizes Creativity, Athletic Performance, Productivity, and Personal Well-being. Scribner.
[3] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.
[4] Deci, Edward & Ryan, Richard 2000. “The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior”. Psychological Inquiry 11(4), 227–268.
[5] Hulmi, Juha 2015. Lihastohtori. Fitra.
Huippusuoritukset syntyvät flow'sta ja flow'n reseptiin kuuluu kaksi osa-aluetta: edellytykset ja vaiheet. Syvennytään nyt niistä ensimmäiseen. Flow’ta voi kokea lähes minkä tahansa asian parissa, jos seuraavat neljä edellytystä täyttyvät: haasteen ja osaamisen sopiva suhde, kirkas tavoite, välitön palaute ja keskittynyt huomio.[1] Kolme ensimmäistä kuuluvat flow-teorian isän Mihaly Csikszentmihalyin alkuperäiseen listaukseen ja neljäs eli keskittyminen on viimeaikainen lisäys, joka on olennainen flow’n saavuttamiselle erityisesti tietotyössä.
Haasteen ja osaamisen sopiva suhde on flow’n kultainen sääntö.
Ensimmäinen flow’n edellytys on haasteen ja taitotason sopiva suhde. Liian suuri haaste suhteessa osaamiseen ahdistaa ja liian kevyt haaste tylsistyttää.[1] Flow tapahtuu siis ahdistuksen ja tylsyyden välissä. Tähän haasteen ja taitotason sovittamiseen pyritään intuitiivisesti lähes kaikkien taitopohjaisten asioiden harjoittelun parissa, oli kyseessä sitten kamppailulajit tai koirien agility. Videopelit ovat monille helppo väylä flow-tilaan, koska niissä vaikeustason joustaminen ja kasvaminen on usein suunniteltu muuttumaan lennossa pelaajan toimien ja osaamistason mukaan.
Mitä parempi taitotaso tehtävän suorittajalla on, sitä helpompi flow-tilaan on päästä. Alhainen taitotaso johtaa helposti siihen, että törmää moniin hidasteisiin tai esteisiin, jotka vaativat jonkin asian opettelemista kokonaan alusta. Korkealla taitotasolla toimiessa oppiminen on vain pientä hienosäätöä eikä tekeminen katkea. Taitava baarimikko pystyy hoitamaan useita tilauksia yhtaikaisesti ja samaan aikaan viihdyttämään baarikansaa pulloja ilmassa jonglööraten. Aloittelijan flow tiskin takana taas katkeaa helposti kassakoneen toimintaa muistellessa tai cocktailien reseptejä tarkistaessa.
Flow-tilan kannalta optimaalinen haaste on ripauksen verran nykyistä taitotasoa vaativampi, jotta tilanteessa on itsensä ylittämisen mahdollisuus. Flow-asiantuntija Steven Kotler on puhunut tarkkana lukuna neljä prosenttia taitotasoa suuremmasta haasteesta. Haasteen tulisi siis olla sellainen, jossa taipuu, muttei taitu. Kannattaa muistaa, että taitotaso ei ole kiinteä vaan se vaihtelee hetkittäin. Harva on parhaimmillaan kylmiltään, kun taas pienen lämmittelyn ja tekemiseen uppoutumisen myötä taitotaso on todennäköisesti parempi kuin vartti sitten. Flow-tilaan pääsemisen jälkeen taitotaso kasvaa, jolloin voi taas pyrkiä hiukan vaativampaan haasteeseen flow-kokemuksen ”sisällä”. Extreme-urheilijat kykenevät flow-tilassa jopa monen kymmenen prosentin suoritusparannuksiin.[2]
”And so you touch this limit, something happens and you suddenly can go a little bit further. With your mind power, your determination, your instinct, and the experience as well, you can fly very high.” ‒ Ayrton Senna, F1-kuljettaja
Alkuperäisessä mallissaan Csikszentmihalyi uskoi flow’n olevan mahdollista, vaikka haaste- ja taitotaso olisivat alhaisia. Hän kuitenkin muutti myöhemmin näkemystään uudempiin tutkimustuloksiin pohjautuen niin, että flow ei olisi mahdollista alhaisella haaste- ja taitotasolla.[3] On kuitenkin vaikeaa tyhjentävästi määritellä, mikä tekeminen kuuluu millekin haaste- ja taitotasolle. Television satunnainen katsominen voi olla apaattista ja pintapuolista, mutta joskus hyvinkin intensiivistä ja monimutkaista. Esimerkiksi suositun Game of Thrones -fantasiasarjan kohdalla lukuisat hahmot ja heidän keskinäiset, monimutkaiset suhteensa luovat katsojalle rutkasti haastetta, jos haluaa ymmärtää kaikki juonenkäänteet.
Edellä esitetyn jokapäiväisten kokemusten kartan voi rinnastaa myös työpsykologian professori Peter Warr’n laatimaan työhyvinvoinnin nelikenttään.[4] Se on pitkäaikaisempia kokemuksia kartoittava malli, mutta muuten malleissa on paljon yhteneväisyyttä. Yksittäiset kokemukset työssä johtavat lopulta pidempiaikaiseen työhyvinvointiin. Usein toistuva tai pitkäkestoinen apatia työssä taas johtaa pitkällä tähtäimellä työuupumukseen, jatkuva ahdistuksen kokeminen ylikuormitustilaan, rentoutuminen työssä viihtymiseen ja runsas flow työn imuun.
Palataanpa flow’n edellytyksiin, joista toisena on kirkas tavoite. Jotta voi keskittyä tekemiseen, on tiedettävä tarkkaan, mihin suuntaan on menossa. Jos tavoite on epämääräinen, joutuu usein miettimään, onko tekeminen järkevää. Kaikki epäröinti taas on poispäin flow-tilasta.[1] Tavoitteissa paino on sanalla kirkas, sillä keskittyminen on helppo rajata, kun tavoite on tarkasti määritelty. Kirkkaus tuo varmuuden mitä tehdä ja mihin keskittyä.[2] Tästä syystä tavoitteet tulisi pilkkoa tarpeeksi pieniin osiin, jotta mielen on helppo hahmottaa ne. Jos kirjoittaa esimerkiksi pidempää blogiartikkelia, kannattaa loistavan artikkelin sijaan tavoitella aluksi yhtä loistavaa kappaletta.
Kolmas edellytys on välitön palaute. Mitä enemmän ja laadukkaampaa palautetta tekemisestään saa, sitä helpompi on hienosäätää omaa toimintaa. Palaute voi olla ulkoista eli ympäristön tarjoamaa tai sisäistä eli kokemusta asioiden edistymisestä. Monissa urheilulajeissa ja videopeleissä flow-tilaan pääseminen ja siinä pysyminen on helppoa, koska niissä saa jatkuvasti paljon ulkoista palautetta, johon omaa edistymistä on helppo peilata.[2] Esimerkiksi alppilaskija saa joka sekunti suuren määrän tietoa rinteen, suksien ja aistiensa kautta. Videopelikehittäjillä on korostetulle palautteelle jopa oma käsitteensä: mehukas (juicy). Hedelmäpelissä voiton osuessa kohdalle kone pitkittää ja siten vahvistaa nautintoa tarjoamalla äänien, valojen ja musiikin kakofonian ja rullaamalla voittosummaa ylöspäin, joskus sentti kerrallaan. Flow’n edellytysten näkökulmasta palautteen saaminen on tietotyössä vaikeimpia tekijöitä, sillä tavoitteet on usein määritelty ja haastettakin löytyy, mutta ulkoisesta palautteesta osa saadaan vasta pitkän ajan kuluttua suoritushetkestä. Toki on hyvä muistaa, että jo pelkkä edistymisen näkeminen on palautetta, mutta ei vielä kerro kovin paljon työn laadusta.
Neljäs edellytys flow'hun pääsemiseen on keskittynyt huomio. Flow’ssa tarkkaavaisuus on suuntautunut yhteen käsillä olevaan tekemiseen. Huomio rajautuu, jotta kaikki kognitiivinen kapasiteetti olisi käytössä haasteeseen vastaamiseksi. Huomio on siis valuuttaa, jolla flow käy kauppaa ja tässä tapauksessa valuutan vakaa kurssi on yhtä kuin mahdollisuus keskittyä. Flow-tilaan pääseminen ja siellä pysyminen on vaikeaa, jos huomiota täytyy vaihdella monen eri asian välillä tai jos huomion kiinnittäminen keskeytyy häiriöistä johtuen. Esimerkiksi pianoa soittaessa on suhteellisen helppoa pitää huomio tekemisessä, mutta tietotyössä keskittyminen on alttiimpaa häiriöille, sillä nykytyö on täynnä keskeytyksiä. Riippumatta tekemisestä: mitä paremmin pystyy vaalimaan keskittymiskykyä, sitä paremmat edellytykset on päästä flow-tilaan ja pysyä siinä pidempiä aikoja.
Yhteenvetona edellytyksistä voisi todeta: jotta haasteet ja kyvyt ovat tasapainossa, täytyy tietää mitä tehdä (kirkkaat tavoitteet), miten ohjata toimintaa (välitön palaute) ja kyetä keskittymään.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
[2] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.
[3] Csikszentmihalyi, Mihaly & Nakamura, Jeanne. 1989. “The Dynamics of intrinsic motivation”. Sisältyy Ames, Russell & Ames Carole kirjaan Research on motivation in education: Goals and cognitions. Academic Press.
[4] Warr, Peter 1990. “The measurement of well-beingand other aspects of mental health”. Journal of Occupational Psychology 63(3), 193-210.
Kirjailija Steven Kotlerin teoksen A Small Furry Prayer työstämiseen liittyy oivallinen tarina flow'n vaikuttavuudesta. Kirjan ensimmäinen käsikirjoitusversio sai suhteellisen hyvää palautetta kustantajalta sivulle 110 asti, mutta loppuosasta kerrottiin, että se pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi. Kirjan piti olla valmis lokakuussa ja palaute tuli huhtikuussa, joten Kotlerilla oli runsaasti aikaa. Hän ei kuitenkaan saanut kirjoitetuksi mitään kuukausiin. Elokuussa hän alkoi olla paniikissa kirjoittamattomien 250 sivun takia. [1]
Kesän lopussa Kotlerin ystävä pyysi häntä mukaan matkalle alamäkipyöräilemään. Kotlerin ensimmäinen ajatus oli, ettei hän voi jättää kirjoittamista. Sitten hän kuitenkin totesi, ettei kirjoittaminen ollut muutenkaan edennyt kuukausiin, joten oli sama lähteä reissuun. Hän oli pyöräillyt vain lapsena, joten jo pelkkä pyörällä ajaminen oli vaikeaa ‒ saati sitten ammattilaistasoisen alamäkipyöräilyreitin selvittäminen. Parin ensimmäisen laskun aikana hän pelkäsi kuolevansa, mutta jo kolmannella laskulla hän mietti oman pyörän hankkimista. Alamäkipyöräily vei hänet välittömästi syvään flow-tilaan. [1]
Flow’ssa olemme optimaalisessa tilassa kaikkeen.
Alamäkien laskemisen jälkeen Kotler palasi kirjoittamisen pariin, ilmiömäisin tuloksin. Hän kirjoitti kaksi viikkoa putkeen, vain nukkuen välillä. Hän ei muista juuri mitään tästä ajanjaksosta. Lopputuloksen laatu yllätti Kotlerin itsensäkin, sillä ensimmäiseen 110 sivuun tuli kustantajalta vielä liuta korjausehdotuksia, mutta viimeiseen 250 sivuun niitä ei tullut ainuttakaan. Kirja päätyi myyntilistojen kärkeen ja oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi. [1]
Flow’ssa olemme optimaalisessa tilassa kaikkeen: työhön, urheiluun, luovaan tekemiseen, seksiin, siivoamiseen, keskusteluun ja leikkimiseen. Seuraavana on esitelty flow’n merkittävimpiä hyötyjä ja hyödyistä tehtyjä tutkimuksia.
Iso osa tietotyön tekijöistä työskentelee puoliteholla, sillä tutkimusten mukaan vain kolmannes työajasta hyödynnetään tuottavasti. Briteissä tehdyn selvityksen mukaan tuottavaan työhön käytetään työpäivän aikana vain kaksi tuntia ja 53 minuuttia. [2] Samaa tarinaa kertovat ajankäyttöä seuraavan RescueTime-ohjelman käyttäjädatan analyysit, joiden mukaan työviikosta käytetään järkevään tekemiseen vain 12,5 tuntia. [3] Kyse ei useimpien tapauksessa kuitenkaan ole laiskuudesta vaan toimimattomista työskentelytavoista ja flow’n edellytysten puutteesta. Merkittävimmät aikaansaamisen esteet ovat jatkuvat keskeytykset ja multitasking eli monen asian rinnakkainen tekeminen. Molemmat haittaavat myös flow’ta.
Sisäisen motivaation teorian luoneet Richard Ryan ja Edward Deci ovat sanoneet, että flow’n aikana voidaan saada paljon aikaiseksi, vähäisemmällä energiankulutuksella. [4] Tilintarkastusyhtiö Deloitten bisnesmahdollisuuksiin keskittyvän Center for the Edge -tutkimuskeskuksen johtaja John Hagel on kertonut, että heidän tutkimuksissaan nopeimpiin tulosparannuksiin kyenneiden yksilöiden ja organisaatioiden takaa löytyy aina intohimo ja flow. [5]
Flow voisi tarjota keinon siirtyä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoihin nykyisen tuottavuuden kärsimättä.
McKinsey Global Research Institute tutki kymmenen vuoden aikana viittätuhatta johtajaa ja havaitsi, että flow-tilassa johtajien tuottavuus kasvoi jopa viisinkertaiseksi normaaliin verrattuna. [6] Parhaimmillaan flow'ssa voi siis saada aikaiseksi parissa tunnissa saman verran kuin kokonaisen mutta pirstaleisen työpäivän aikana. Luku kuulostaa yliampuvalta, mutta jos mietit omaa parasta suorituskykyäsi ja vertaat sitä huonoon työpäivään, jolloin saat aikaiseksi vain kaksi päivälle suunnitellusta kymmenestä asiasta, ei luku kuulosta enää niin utopistiselta.
Tietotyöläiset ovat flow’ssa vain viisi prosenttia työajastaan ja organisaatioiden olisikin olennaista kyetä nostamaan flow’ssa vietettyä aikaa. McKinsey arvioi, että jos työntekijöiden flow-tilassa viettämä aika voitaisiin nostaa nykyisestä viidestä prosentista 20 prosenttiin, työn tuottavuus voisi jopa tuplaantua. [6] Kasvattamatta työaikaa, luovuutta parantaen ja vähemmällä stressillä. Vaihtoehtoisesti flow voisi tarjota keinon siirtyä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoihin nykyisen tuottavuuden kärsimättä.
Luovuutta pidetään yhtenä tulevaisuuden tärkeimmistä taidoista. Ellei se ole tulevaisuuden taitojen listan ykköspaikalla, se löytyy lähes aina viiden kärjestä. [7][8][9] Luovuutta ei onneksi enää pidetä vain syntymälahjana, vaan taitona, jota jokainen voi kehittää. Taidon kehittämisen sijaan harvinaisempi näkökulma on, että luovuuden parantamista mietittäisiin tietoisuudentilan muuttamisen kautta. Flow on nimittäin tila, joka parantaa luovuutta, eikä ainoastaan tässä hetkessä, vaan Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan parantunut luovuus voi jatkua jopa päivän tai kahden ajan flow’n kokemisen jälkeen. [10]
Luovuus on varsin monimerkityksinen sana. Useimmin sillä viitataan kykyyn luoda uutta eli käytännössä kykyyn yhdistellä informaatiota. Jos kurkkaamme luovuuden konepellin alle, niin sieltä löytyy flow-asiantuntija Steven Kotlerin mukaan kaksi asiaa: parempi hahmontunnistus, eli aivojen kyky yhdistää uusia ideoita toisiinsa, sekä riskinotto, eli uskallus tuoda uusia ideoita esille. Flow edistää näitä molempia ja on oivallinen maaperä luovuuden kukkaloistolle. [11]
Flow’ssa on kyse nopeammin ja uskaliaammin ideoinnista, mutta myös kyvystä tehdä ajatuksellisia läpimurtoja. Australialaistutkijat kokeilivat flow’n vaikutusta luovaan ongelmanratkaisuun vaikean aivopulman avulla. Kyseessä oli klassinen yhdeksän pisteen ongelma, jossa pitää yhdistää ruudukoksi sijoitellut yhdeksän pistettä neljällä viivalla nostamatta kynää paperista. Aikaraja tehtävässä on kymmenen minuuttia. Normaalisti tehtävän kykenee ratkaisemaan vain viisi prosenttia sitä yrittävistä. Tutkimukseen osallistuneista 33:sta henkilöstä kukaan ei onnistunut ratkaisemaan tehtävää ensimmäisellä yrityksellä. Tämän jälkeen flow’n syntymistä avustettiin keinotekoisesti sähköstimulaation avulla, jossa ohjataan sähkövirtaa tiettyihin kohtiin aivokuorta. Sähköstimulaatio ei tietenkään ole luontainen tapa päästä flow-tilaan, mutta tutkimussyistä sitä tarvittiin, jotta voitiin vertailla flow’ta ja normaalia tilaa peräkkäisinä hetkinä. Avustetun flow-tilan myötä neljätoista koehenkilöä kykeni ratkaisemaan pulman eli flow auttoi lähes puolta tutkittavista tekemään ratkaisevan läpimurron. [12]
Oppiminen on haastavaa, koska uuden asian omaksumisen ja hallitsemisen eteen on aina ponnisteltava. Lähes jokainen meistä omaa kokemuksia, joissa oppiminen on tuntunut tervanjuonnilta, kun vireystila, keskittyminen tai motivaatio eivät ole vastanneet oppimisen vaatimuksia. Flow auttaa luomaan fyysiset ja henkiset edellytykset laadukkaalle ja mielekkäälle oppimiselle. Oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä vahvempi muistijälki oppimistilanteesta syntyy. Tämä taas on sidoksissa välittäjäaineiden määrään aivoissa sekä asiaan uppoutumisen tasoon, joita molempia flow-tila merkittävästi edistää. Näistä syistä esimerkiksi extreme-urheilijat oppivat valtavasti yksittäisistä suorituksista, vaikka luonnon olosuhteet usein rajoittavat heidän harjoituskertojensa määrää. Toisaalta, radikaaleimmillaan heillä voi olla vaihtoehtona joko flow tai kuolema, joten oppimiselle on erittäin kova motivaatio.
”Flow ei tarjoa ainoastaan mielekästä ja itseohjautuvaa polkua mestariuteen ‒ se kirjaimellisesti lyhentää polkua.” ‒ Steven Kotler, flow-asiantuntija
Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimuskeskus tutki flow’n merkitystä oppimisnopeudelle sotalaivasimulaation avulla. Flow'hun pääsyä avustettiin tutkimuksessa rajoittamalla aivojen etulohkon toimintaa keinotekoisesti sähkö- ja magneettistimulaation avulla. Taitojen oppimisnopeus kasvoi tutkimuksessa 95 prosenttia normaaliin tahtiin verrattuna ja 130 prosenttia, kun samalla stimuloitiin motorisista toiminnoista vastaavaa kohtaa aivokuoresta. [13]
Toisessa tutkimuksessa aivotutkijat selvittivät flow’n vaikutusta noviisien kehittymiselle kivääri- ja jousiammunnassa sekä golfin puttauksessa. Tällä kertaa flow-tilaa tuettiin niin, että tutkittavat saivat palautetta oman mielen ja kehon toiminnasta aivosähkökäyrän ja sydänsähkökäyrän avulla. Näin tutkittavat pystyivät opettelemaan rauhoittumista suoritustilanteissa reaaliaikaisen ääni-, näkö- ja tuntopalautteen avulla. Palautteen avulla harjoitellut ryhmä kehittyi ammunnassa ja puttauksessa 134 prosenttia nopeammin kuin ilman palautetta harjoitellut ryhmä. [13] Flow voi siis auttaa tiputtamaan uuden oppimiseen kuluvaa aikaa puoleen normaalista.
Organisaatioiden näkökulmasta kyky oppia nopeammin kuin kilpailijat on ainoa oikeasti kestävä kilpailuetu.
Samankaltaisia tuloksia on havaittu myös Yhdysvaltain puolustusvoimien Navy Seal -koulutuksessa, johon on otettu avuksi eräänlaiset mielen kuntosalit, joissa hyödynnetään muun muassa aivo- ja sydänsähkökäyristä saatavaa palautetta, hengitysharjoituksia, meditaatiota ja kelluntatankkeja. Navy Seal -joukoille on tärkeää, että he kykenevät kommunikoimaan riittävällä tasolla useilla eri kielillä, koska heidän tehtävänsä voivat sijoittua ympäri maailman. Edellä mainittujen mielen ja kehon harjoittelumuotojen käyttöönotolla uuden kielen oppimisaikaa on saatu lyhennettyä kuudesta kuukaudesta kuuteen viikkoon. [14] Tämä ei toki ole pelkästään flow’n ansiota, mutta osoittaa, että ihmisten mentaalisen suorituskyvyn parantamiseen on runsaasti kapasiteettia.
Organisaatioiden näkökulmasta kyky oppia nopeammin kuin kilpailijat on ainoa oikeasti kestävä kilpailuetu. Mitä monimutkaisemmassa ja nopeammin muuttuvassa maailmassa elämme, sitä vaikeampi tulevaisuutta on ennustaa. Paras strategia tulevaisuuden ennustamisen sijaan onkin olla mahdollisimman adaptiivinen, eli kyetä oppimaan ja muuttamaan toimintaansa sopivaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Flow on niin yksilöille kuin organisaatioille väylä muutoskykyyn ja nopeaan oppimiseen.
Sisäisen motivaation syntymistä ja säilymistä selitetään usein Decin ja Ryanin 1980-luvulla esittelemällä itseohjautuvuusteorialla. Sen mukaan ihmisen sisäinen motivaatio vahvistuu, kun motivaatiotekijät, autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus, ovat läsnä työssä. [15] Autonomia eli omaehtoisuus tarkoittaa tunnetta, että on vapaa päättämään omista tekemisistään ja että motivaatio kumpuaa ulkoisten lähteiden sijaan sisältäpäin. Kompetenssi eli kyvykkyys on kokemusta siitä, että selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Yhteenkuuluvuus taas on perustavaa tarvetta olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Näistä viimeisin on eri yhteyksissä korvattu sanalla merkitys tai tarkoitus, mutta niilläkin viitataan yhteisöllisyyteen ja itseä suurempaan merkityksellisyyteen motivaation lähteenä. Filosofit Lauri Järvilehto, Frank Martela ja Karoliina Jarenko ovat käyttäneet edellä esitellystä kolmikosta käsitteitä vapaus, virtaus ja vastuu. [16]
Flow on vahvasti sidoksissa kaikkiin kolmeen sisäisen motivaation tekijään, mutta erityisesti kompetenssiin. Päästäkseen flow-tilaan on haastettava itseään ja toimittava omien kykyjen rajoilla. Vaikeiden asioiden tekeminen, varsinkin oppimista tukevassa tilassa, on omiaan kasvattamaan itseluottamusta ja kyvykkyyttä. Harva asia on niin motivoivaa kuin oppimisen havaitseminen ja omien rajojen ylittäminen. Moni on kokenut tämän esimerkiksi video- tai kuvaeditoinnin parissa, kun aluksi taitotaso on nolla ja homma tuntuu utopialta, mutta lopulta asian parissa vierähtääkin helposti useita tunteja.
Flow on yhteydessä myös pitkäkestoiseen motivaatioon, sillä mitä enemmän flow-kokemuksia jokin aktiviteetti tarjoaa, sitä todennäköisemmin sen tekemistä haluaa jatkaa pitkällä tähtäimellä.
Fysiologisten tarpeiden täyttämisen jälkeen ihmisten huomio keskittyy henkiseen puoleen. Biologinen elämä ei nykyisessä yhteiskunnassa vaadi kovin paljoa, henkinen paljon enemmän. Onnellisuus onkin ikuisuuskysymys, jota pohti jo Aristoteles 2300 vuotta sitten. Sen jälkeen maailma on kehittynyt paljon yhteiskunnallisesti ja teknologisesti, tehden meistä materialistisesti rikkaampia kuin koskaan. Onnellisuuden saralla olemme kuitenkin edelleen saman kysymyksen äärellä. [17]
”Enemmän kuin mitään muuta, ihmiset etsivät onnellisuutta.” ‒ Aristoteles, filosofi
Lopulta onnellisuuspohdintojen vastaukset palaavat useimmiten täyttymyksen kokemiseen. Flow on merkittävimpiä täyttymyksen tuottajia, sillä se on kaikille saatavilla. Ihmisen ei tarvitse olla rikas tai lahjakas elääkseen täyttymyksellistä elämää flow’n kautta. Czikszentmihalyin tekemiin flow-tutkimuksiin osallistuneista kymmenistätuhansista ihmisistä onnellisimpia olivat eniten flow’ta kokevat ihmiset ‒ riippumatta iästä, sukupuolesta, terveydentilasta, taloudellisesta tilanteesta, asuinpaikasta tai kulttuurista. [17] Tutkimukset kertovat myös, että yksilön taipuvaisuus flow-tilaan on yhteydessä parempaan itsetuntoon, kyvykkyyteen, tyytyväisyyteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sisäiseen motivaatioon ja vähäiseen ahdistuneisuuteen. [18]
Perinteisesti yhteisö tai yhteiskunta ovat tarjonneet meille suojamuurin mielen sisäiseltä kaaokselta. Tänä päivänä emme kuitenkaan elä pienissä ja yhtenäisissä yhteisöissä, joiden sisällä kaikilla olisi samat tavoitteet. Sen sijaan meillä on digitaalisuuden myötä välitön kosketuspinta koko maailmaan, mikä tekee ympäristöstämme vaikeatajuisen ja johtaa helposti yksilön sisäiseen kaaokseen. Yhteiset arvot ja instituutiot eivät enää tarjoa meille turvaverkkoa, joten kunkin yksilön tulee ottaa vastuu elämänlaadustaan omiin käsiinsä. Koemme todellisuuden kukin omassa mielessämme yksilöllisenä ja subjektiivisena kokemuksena. Tästä syystä psykologia ja flow tarjoavat Csikszentmihalyin mukaan työkalut elämänlaadun muuttamiseen. Hänen mukaansa flow on optimaalinen tila, koska onnellisuus riippuu sisäisestä harmoniasta eikä kontrollista, joka meillä on ulkoisen ympäristön ja olosuhteiden suhteen. [17]
Yleisellä tasolla on helppo ymmärtää, miksi flow’ssa oleminen on yhteydessä onnellisuuteen. Jos kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita, joissa voi haastaa itseään ja elää vähemmällä stressillä, elämä tuntuu positiiviselta kokemukselta.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Asprey, Dave 2014.Steven Kotler: The Rise of Superman - #109. Bulletproof Executive Radio.
[2] Vouchercloud 2017. “How Many Productive Hours in a Work Day? Just 2 Hours, 23 Minutes...” Vouchercloud.com.
[3] MacKay, Jory 2018. “Productivity in 2017: What we learned from analyzing 225 million hours of work time”. Blog.rescuetime.com.
[4] Deci, Edward & Ryan, Richard 2000. “The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior”. Psychological Inquiry 11(4), 227–268.
[5] Kotler, Steven 2014. “Create a Work Environment That Fosters Flow”. Harvard Business Review, HBR.org.
[6] Cranston, Susan & Keller Scott. ”Increasing the ‘meaning quotient’ of work”. McKinsey Quarterly Jan 2013.
[7] Davies, Anna ym. 2011. Future Work Skills 2020. Institute for the Future.
[8] SHRM, 2019. 2019 State of The Workplace. The Society for Human Resource Management.
[9] World Economic Forum 2016. “The Future of Jobs”. Global Challenge Insight Report.
[10] Amabile, Teresa & Kramer Steven 2011. The Progress Principle: Using Small Wins to Ignite Joy, Engagement, and Creativity at Work. Harvard Business Review Press.
[11] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.
[12] Chi, Richard & Snyder, Allan 2012. “Brain stimulation enables the solution of an inherently difficult problem”. Neuroscience Letters 515(2), 121-124.
[13] McKinley, Andy ym. 2013. Acceleration of procedural learning with transcranial direct current stimulation (tDCS). Air Force Research Laboratory.
[14] Wheal, Jamie ja Kotler, Steven 2017. Stealing Fire: How Silicon Valley, the Navy SEALs, and Maverick Scientists Are Revolutionizing the Way We Live and Work. Dey Street Books.
[15] Csikszentmihalyi, Mihaly 1992. A Response to the Kimiecik, Stein and Jackson papers. Journal of Applied Psychology 4, 181-183.
[16] Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2015. Draivi. Alma Talent.
[17] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
[18] Harmat, Laszlo ym. 2016. Flow experience: Empirical research and applications. Springer International Publishing.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
