Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
"Tunnen semmosia niin positiivisia ja kokonaisvaltaisia ajatuksia, kun mä teen käsillä, silmillä ja sydämellä. Ne kaikki on siinä niin synkronissa, että on vaan niin hyvä olo.” ‒ Anu Pentikäinen, muotoilija
Flow-tilasta löytyy monenlaisia kuvauksia, mutta olipa kertojana sitten moottoripyöräillessä flow’ta kokeva japanilaisteini tai meditoiva korealaiseläkeläinen, löytyy tarinoista selkeitä yhtäläisyyksiä. Ehkäpä yleisin ja selkein merkki flow’sta on ajantajun katoaminen tai muuttuminen, joka toistuu lähes kaikissa kertomuksissa.
1. Selkeä päämäärä
2. Välitön palaute
3. Haaste ja osaaminen tasapainossa
4. Täysi keskittyminen nykyhetkeen
5. Itsen unohtaminen
6. Ajantaju katoaa ja ajan kokemus muuttuu
7. Hallinnan tunne tilanteesta
8. Syvä läsnäolo
9. Tekeminen on palkitsevaa itsessään (autotelinen kokemus)
Flow-teorian laatinut psykologi Mihaly Csikszentmihalyi on listannut yhdeksän osatekijää, jotka liittyvät flow-kokemukseen. [1] Nämä piirteet ovat tekijöitä, joiden läsnäolosta voi tunnistaa flow’n, joskin niiden tulkinta ei ole kovin yksiselitteistä. Tulkinnasta riippuen kolme tai neljä ensimmäistä osatekijää ovat myös flow’n edellytyksiä missä tahansa tekemisessä.
Flow-tila ei ole vain päällä tai pois päältä, vaan se toimii asteittain. Flow-kokemukset jaotellaan voimakkuuden mukaan mikro- ja makroflow’ksi. Kevyt flow on mikroflow’ta ja sitä tapahtuu paljon useammin, monille lähes päivittäin. Tietotyö, meditaatio, luova tekeminen, leikkiminen ja liikunta tarjoavat reitin yleisimmin juurikin mikroflow’hun. Tässä tilassa kaikki edellä esitetyn listan piirteet eivät välttämättä ole mukana, kun taas makroflow’ssa kaikki piirteet ovat mukana, yleensä voimakkaina.[1] Tietotyön kannalta mikroflow tarjoaa sujuvuutta, keskittymistä, hyviä päätöksiä sekä oivalluksia, kun taas makroflow tuottaa merkittävää syventymistä ja ajatuksellisia läpimurtoja.
”En minä soita musiikkia, musiikki soittaa minua.” ‒ Olli Mustonen, pianisti
Makroflow on syvä flow-tila. Itse unohtuu, ajantaju katoaa ja asiat tapahtuvat kuin itsestään. Monet kertovat kokevansa siirtymän tekijästä kokijaksi, joka vain tarkkailee omaa tekemistään. Tällaisen kokemuksen jälkeen ei välttämättä edes muista, mitä tapahtui. Kannattaakin tarkkailla urheilijoiden haastatteluita mestaruussuorituksien jälkeen, sillä he eivät välttämättä osaa kertoa suorituksestaan mitään muuta kuin että se meni hyvin. Makroflow-tilaan pääseminen vaatii lähes poikkeuksetta korkeaa taitotasoa tehtävässä asiassa ja kirkkaan tavoitteen, joka ohjaa tekemistä. Lisäksi ympäristö, joka pakottaa keskittymään tai ainakaan ei häiritse keskittymistä, on iso edellytys makroflow’lle. Urheilu ja etenkin extreme-urheilu ovat näistä syistä yleisiä areenoja sen kokemiselle. Lukuisat urheilijat ja taiteilijat ovat vuosien saatossa pitäneet makroflow’ta jopa mystisenä kokemuksena. Monet ammattisurffaajat ovat sanoneet, että he ovat vuosikymmenien ajan kokeneet surffauksen aikana olleensa ”yhtä meren kanssa”, mutta eivät tärähtäneeksi leimaamisen pelossa ole uskaltaneet kertoa asiasta kuin vasta 2010-luvulla.
"Yhtäkkiä tajusin,etten enää ajanut autoa tietoisesti. Ajoin sitä kuin vaistolla, eri ulottuvuudesta käsin." – Ayrton Senna, F1-kuljettaja
Flow-asiantuntijat Jamie Wheal ja Steven Kotler ovat esitelleet flow-kokemusta kuvaavan STER-mallin (Selflessness, Timelessness, Effortlessness, Richness). [2] Suomeksi käännettynä mallin nimivoisi olla RAVI: Rikkaus, Ajattomuus, Vaivattomuus ja Itsen unohtaminen.
Rikkaus viittaa siihen, että flow’ssa aivot ottavat enemmän informaatiota sisään. Lisäksi tietoinen ajattelu on vähemmän läsnä, mikä vapauttaa kiinnittämään huomiota syvemmin itse kokemukseen. Nämä tekijätyhdessä tekevät kokemuksesta rikkaamman niin aistillisesti kuin informaation omaksumisen kannalta. [2]
Ajattomuus viittaa ajantajun vääristymiseen tai ajankulun unohtamiseen. Usein ajantaju vääristyy niin, että lyhyt ja voimakas kokemus tuntuu pidemmältä. Tätä kokemusta on selitetty normaalia suuremmalla informaation määrällä suhteessa aikaan. Jos muistelee jotain itselleen sattunutta äkillistä vaaratilannetta, siitä saattaa muistaa yllättävän paljon asioita, kuten ajatukset, tuntemukset, äänet, kehon asennot ja muiden ihmisten ilmeet. Tämä johtuu siitä, että aivot ovat priorisoineet vaaratilanteen kaiken muun toiminnan edelle ja ottaneet informaatiota vastaan tavallista enemmän, jotta vaarasta voitaisiin selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus voi myös käydä toisinpäin: ajantajun kadotessa tuntienkin kestoinen kokemus tuntuu tapahtuneen hetkessä. [3] Urheilijoita tutkittaessa aikatietoisuuden menetystä on todettu tapahtuvan useammin lajeissa, joissa kamppaillaan aikaa vastaan. [4]
Vaivattomuus liittyy siihen, että moni kokee flow-tilaan päästyään tekemisen olevan vaivatonta ja helppoa. Asiat vain sujuvat ja jokainen toiminto seuraa saumattomasti edellistä. Flow'n saavuttamiseksi ontehtävä asioita oman osaamisen rajoilla, mutta flow’hun pääsyn jälkeen niiden tekeminen saattaa tuntua vaivattomalta. [2]
Itsen unohtaminen tarkoittaa itsen merkityksen vähenemistä. Iso osa ihmisen itsetietoisuuteen ja itsekritiikkiin liittyvistä toiminnoista tapahtuu etuaivolohkossa, jonka aktiivisuus vähenee flow-tilassa. Tämä johtaa itsen ajattelemisen vähenemiseen ja jopa itsen unohtamiseen, mikä vapauttaa huomiota tekemiseen keskittymiseen. [2]
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
[2] Wheal, Jamie ja Kotler, Steven 2017. StealingFire: How Silicon Valley, the Navy SEALs, and Maverick Scientists AreRevolutionizing the Way We Live and Work. Dey Street Books.
[3] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine:Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.
[4] Jackson, Susan &Eklund Robert 2002. ”Assessing flow in physical activity: The flow statescale-2 and dispositional flow scale-2”. Journal of Sport & ExercisePsychology 24(2), 133-150.
Jokainen meistä on joskus kokenut flow’ta. Monet eivät vain ole osanneet nimetä kokemuksiaan flow-tilaksi. Flow-kokemukset ovat niitä hetkiä, jolloin kaikki muu unohtuu, aika rientää ja tekeminen sujuu kuin tanssi. Aina flow ei tunnu erityisen merkitykselliseltä, vaan se saatetaan ohittaa vain ajan rattoisaa kulumista ihmetellen.
Flow’n kokeminen itsessään ei vaadi taitoa, sillä jo nuoret lapset voivat kokea sitä spontaanisti leikeissä ja muussa toiminnassa. [1] Flow on siis synnynnäinen kyky, mutta siihen pääseminen ja sen edellytysten luonti on taito, jota voi harjoitella. Flow-tila -kirjan on tarkoitus antaa eväitä juuri tässä taidossa kehittymiseen.
Vaikka flow on universaali ilmiö, sen kokemisessa on jonkin verran yksilöllistä vaihtelua. Flow’hun vaikuttaa ympäristön ja toiminnan ohella sisäinen kokemus omasta kyvykkyydestä ja hallinnan tunteesta. Jos mieli on kaaoksessa, eivät viimeisen päälle hiotut olosuhteetkaan riitä takaamaan flow’ta. Persoonallisuus on yhteydessä siihen, miten hyvin henkilö kokee psyykkisesti hallitsevansa haastavat tilanteet, joten sillä on vaikutusta taipuvaisuuteen kokea flow-tilaa.
Neurotutkija Fredrik Ullen kumppaneineen selvitti 2010-luvulla taipuvaisuutta flow-tilaan laajassa tutkimuksessa, johon osallistui kymmenentuhatta ruotsalaiskaksosta. Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti emotionaalinen vakaus ja tunnollisuus ovat yhteydessä flow-kokemusten yleisyyteen. Mielenkiintoista oli, ettei kognitiivisilla eli älyllisillä kyvyillä ollut merkitystä flow’n kokemisen kannalta, ja että nuoret aikuiset kokivat flow’ta keski-ikäisiä ja eläkeläisiä vähemmän. Jälkimmäistä selitettiin sillä, että vanhemmiten ihmiset ovat todennäköisemmin löytäneet itselleen mieluisat työtehtävät ja harrastukset. [2]
Flow-teorian isä, psykologi Mihaly Csikszentmihalyi päätyi pohdinnoissaan siihen, että ainoastaan vakavat psyyken häiriöt tai aivojen fyysiset vammat voisivat olla suoranaisia esteitä flow’lle. Hän piti tarkkaavaisuushäiriöitä mahdollisesti flow’hun pääsemistä hankaloittavina tekijöinä, mutta käytännön havainnot osoittavat, että etenkin lievinä ne ovat vain mahdollinen hidaste. Hän piti flow'n vihollisina myös liiallista itsekeskeisyyttä sekä taipumusta itsetarkkailuun ja -kritiikkiin. [1]
Perimällä, kasvuympäristöllä ja yksilöllisillä taipumuksilla on vaikutusta siihen minkä parissa, milloin ja missä tilanteissa flow’ta kokee. Esimerkiksi flow-tilaan vaikuttavien välittäjäaineiden herkkyydessä on yksilöllistä vaihtelua, kuten fysiologiassamme yleisestikin. On myös selvää,että vaikka flow’n edellytykset olisivat jossain tekemisessä erittäin vahvat, voivat kulttuurin asettamat normit tai omat mieltymykset tehdä kokemuksesta vähemmän mielekkään.
Flow’n parissa toimiva Flow Genome Project -organisaatio on muodostanut neljä erilaista flow-profiilia. Nämä profiilit pohjautuvat siihen, onko ihminen taipuvainen kokemaan flow’ta ajattelun, äärikokemusten, rauhan vai yhteisön kautta. [3] Näiden voi nähdä myötäilevän DISC-mallinpersoonallisuus tyyppejä eli Analyyttinen, Hallitseva, Vakaa ja Vaikuttava. Viime vuosina ihmiset ovat oppineet tuntemaan nämä persoonatyypit eri värienkautta: vastaavat värit ovat sininen, punainen, vihreä ja keltainen. Jaottelu erilaisiin persooniin saattaa kuitenkin johtaa käyttäytymisen liialliseen yksinkertaistamiseen ja ihmisten lokerointiin, joten seuraavassa flow’n lähteet on jaettu persoonien sijaan motivaattoreihin.
Ajattelusta motivoituvat arvostavat keskittymistä ja kokevat flow’n usein eristäytymismatkana. Heillä flow’hun ajavia aktiviteetteja ovat taide, tiede, musiikki, pelaaminen, koodaus ja tietotyö. Toisin sanoen kaikki, jossa voi luoda jotain tai muuten keskittyä asian hoitamiseen mahdollisimman syvällisesti ja hyvin. Äärikokemuksista flow'ta saavat tekevät kaiken täysillä ja kokevat flow-tilaa rajujen aktiviteettien, kuten extreme-urheilun, kamppailulajien ja moottoriurheilun parissa. Rauhasta inspiroituvat kokevat flow’ta läsnäolon ja vapauden kautta. Flow’hun he pääsevät useimmin esimerkiksi joogan, meditaation, tanssimisen jaretriittien parissa. Yhteisöstä flow-tilaan pääsevät taas saavat energiaa muista ihmisistä. He kokevat flow’ta tapahtumien ytimessä ja ihmisten keskellä, esimerkiksi juhlissa, tapahtumissa, seminaareissa, politiikassa tai tiimityössä. [3]
Flow Genome Projectin profiilikyselyyn vastanneista yli 70 000 ihmisestä 47 prosenttia motivoitui ajattelusta, joka tukee tietotyön yleisyyttä flow’n lähteenä. Oman flow-profiilin voi selvittää FGP:n sivuilla. Sitä voi hyödyntää oman orientaation selvittämisessä ja mahdollisesti suunnitella flow-kokemuksia sen pohjalta, mutta on hyvä muistaa, että profiilit antavat vain suuntaa eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia. Esimerkiksi rauhoittumisesta motivoituva voi hyvin kokea flow’ta laskuvarjohyppyjen parissa ‒ kyse on enemmän suuntautuneisuudesta tiettyihin aktiviteetteihin.
Tämä oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
[2] Harmat, Laszlo ym. 2016. Flow experience: Empirical research and applications. Springer International Publishing.
[3] Flow Genome Research 2017. Flow profiles. Flowgenomeproject.com/flow-profile
Monet organisaatiot ja työntekijät ovat siirtyneet etätyömoodiin. Etätyö ei sinänsä eroa suuresti varsinaisesta työstä muuten kuin ympäristöltään, mutta voi silti vaatia totuttelua, varsinkin jos etätyötä ei ole aiemmin tullut tehtyä.
Flow-tilan näkökulmasta etätyö on hyvä tilanne harjoitella flow’n edellytysten vaalimista ja viisasta työntekoa, koska työympäristö on normaalia rauhallisempi. Samalla tulee punnittua itsensä johtamisen taitoja, kun työkaverien läsnäolo ei muistuta töissä olemisesta ja kannusta sulkemaan uutisia tai somepalveluita. Eli sinänsä etätyö tarjoaa flow’lle uusia mahdollisuuksia, mutta myös uudenlaisia esteitä, jos omaa työtä tulee muutenkin johdettua heikosti.
Tässä on kolme vinkkiä etätyöläisen flow-tilaan pääsylle. Lisää on luvassa maksuttomassa Etätyön flow -webinaarissa, jonka pidän keskiviikkona 18.3. klo 9-10.
Etätyössä ympäristö tarjoaa vähemmän keskeytyksiä, eli mahdollistaa paremmin asioihin uppoutumista - niin hyvässä kuin pahassa. Keskittymisen mahdollisuudet voi käyttää työhön, mutta yhtä lailla on helppo päätyä pitkäksikin aikaa koronavirusuutisointien ja somekeskusteluiden lukemisen pariin. Vaikka aikaa ja rauhaa tuntuisi kotona työskennellessä olevan rutkasti enemmän, niin kannattaa silti pyrkiä toteuttamaan etätyössäkin selkeitä työaikoja ja yrittää keskittyä varsinaiseen työntekoon. Ei ole harvinaista aikapaineettomana etätyöpäivänä havahtua siihen, että tässähän mennäänkin jo myöhäistä iltapäivää ja iso osa työlistasta on vielä tekemättä.
Jos työhön keskittyminen meinaa lipsua, niin siihen löytyy monia näppäriä työkaluja. Pomodoro-kellolla voi rytmittää työ- ja taukojaksoja (tässä yksi ilmaisversio). Moni kokee kellotuksen hyödylliseksi juuri siinä, että sen avulla on helpompi keskittyä työntekoon tietyn aikaa ja jättää ylimääräiset asiat tauoille. Toinen, vähän radikaalimpi lähestymistapa työkalujen puolella on tekemisen selkeä rajoittaminen, esimerkiksi ColdTurkey -ohjelmalla, jotka suoraviivaisesti estävät tiettyjen ohjelmien tai sivustojen avaamisen määrittäminäsi ajankohtina. Itsensä rajoittaminen voi kuulostaa hassulta, mutta se toimii.
Moni kokee musiikin kuuntelun auttavan työnteossa, koska se auttaa sulkemaan muuta maailmaa pois, luomaan eräänlaisen ”oman kuplan”. Lisäksi monien on vaikea työskennellä täydessä hiljaisuudessa, joten musiikki voi tarjota mielelle kevyttä pureskeltavaa työskentelyn taustalle. On kuitenkin tärkeää, mitä musiikkia valitsee kuunnella. Jos tavoitteena on keskittyä, niin musiikin ei ole tarkoitus luoda tunnelmaa tai saada tanssijalkaa vipattamaan, vaan luoda ympäristö syventymiselle. Silloin kannattaa kuunnella jotain laulutonta musiikkia, jossa ei ole kovin paljoa rytmiä. Esimerkiksi taustalle unohtuva ambient-tyylinen ääniraita tai rauhallinen klassinen musiikki toimii monille. Niitä löydät Spotifysta esimerkiksi hakusanoilla concentration tai study. Oma listani tähän tarkoitukseen löytyy nimellä Flow-keskittymislista. Nopeatempoisemmassa työssä ei sitten ole niin justiinsa, että mitä kuuntelee, esimerkiksi eräs journalistiystäväni on kertonut kuuntelevansa punkkia kirjoittaessaan lyhyitä uutisjuttuja. Eli skaala on iso, mutta lähde musiikin kanssa mieluummin rauhallisemmasta päästä.
Jos haluat viedä keskittymisen äänimaailman askeleen pidemmälle, on siihen olemassa erikseen suunniteltuja ääniraitoja. Näitä tarjoavat esimerkiksi brain.fm -palvelu tai valkoista kohinaa sisältävät ääniraidat. Ne suuntaavat aivoaaltoja tietyille taajuuksille ja auttavat siten keskittymistä. [1,2,3] Itse koen ne hyödyllisiksi etenkin kunnon syventymistä vaativassa työssä.15 39 69
Itsensä johtaminen korostuu etätyössä ja yksi tärkeä siihen liittyvä asia on työn rytmitys. Mieti, mikä on paras ajankohta tehdä kutakin työtehtävää. Itselleni aamut ovat parasta työaikaa, joten sijoitan niihin vaikeat ja luovat tehtävät, kun taas tapaamiset, viestinnän ja rutiinitehtävät sijoitan iltapäiviin, jos vain mahdollista. Erityisen tärkeää etätyössä on viestimien ja sähköpostin käytön ajoitus. Kun kontaktia ihmisiin ei muuten ole, viestimet saattavat tuntua korostuneen tärkeiltä. Petollista viestimissä kuitenkin on se, että niistä ilmaantuvat asiat johtavat helposti reaktiiviseen tilaan, jolloin esimerkiksi sähköpostista ilmaantuvat tehtävät syrjäyttävät meneillään olevat vähemmän kiireelliset, mutta kuitenkin tärkeämmät tehtävät. Viestimiä tai sähköpostia ei siis missään nimessä kannata pitää koko ajan auki, koska muuten ne keskeyttävät työn jatkuvasti. Etätyössä joillekin voi myös muodostua tarve yrittää olla liiankin näkyvä organisaation viestimissä. Viestimien suhteen kannattaa ottaa tietty rytmi niiden käytölle, esimerkiksi avaamalla sähköposti kahdesti päivässä (ei mielellään heti aamulla) ja viestimet 1-3 tunnin välein työtehtävistä riippuen. Mitä selkeämmin rytmitetty tekeminen, sitä enemmän syntyy mahdollisuuksia flow’lle.
Tässäpä oli muutama vinkki etätyössä flow’hun pääsemiselle. Jos haluat kuulla lisää keinoja, niin pidän keskiviikkona maksuttoman, tunnin mittaisen webinaarin flow-tilasta etätyössä.
Lähteet
[1] Chaieb, Leila ym. 2015. “Auditory Beat Stimulation and its Effects on Cognition and Mood States”. Frontiers in Psychiatry 6(70).
[2] Garcia-Arbigay Miguel ym. 2019. “Binaural auditory beats affect long-term memory”. Psychological Research 83(6), 1124-1136.
[3] Lopez-Caballero, Fran. ym. 2017. “Binaural Beat: A Failure to Enhance EEG Power and Emotional Arousal”. Frontiers in Human Neuroscience 11, 557.
Flow’ta ilmenee kaikilla elämän osa-alueilla. Yksi kokee flow’ta työssään ja toinen harrastuksessaan. Tutkimuksissa osallistujat mainitsevat usein harrastukset ja liikunnan voimakkaimmin flow’ta tuottaviksi aktiviteeteiksi. [1,2] Yleisin yksittäinen tekeminen, jonka aikana ihmiset kertoivat kokevansa flow'ta, oli 1970- ja 1980-luvuilla tehdyissä tutkimuksissa kirjan lukeminen. Se voi tuntua äkkiseltään ajateltuna passiiviselta tekemiseltä, mutta lukeminen tarjoaa paljon flow-tilan edellytyksiä. Tavoite on selkeä, kielelliset säännöt ohjaavat lukemista, kulttuuristen ja tarinallisten elementtien tunnistaminen tarjoaa haastetta ja useimmiten lukeminen on mielekästä tekemistä, jota on tietoisesti valittu tehdä. [3] Usein ihmiset lukevat kirjoja, jotka tarjoavat heille joko älyllistä tai mielikuvituksellista haastetta. Sama pätee esimerkiksi musiikkiin, jonka saralla ihmiset valitsevat intuitiivisesti tilanteisiin sopivan haastavaa musiikkia.
Mitä lähempänä jonkin asian tekeminen on peliä, sitä flow’ta tuottavampaa se useimmiten on, koska tällöin tekemiseen liittyy haasteellisuutta, tavoitteellisuutta, vaihtelua ja muita flow'ta edistäviä tekijöitä. [4] Ideaali pelikokemus onkin usein lähellä flow-kokemusta. Pelejä tutkinut Suvi Latva on todennut, että flow’n kautta on mahdollista maksimoida pelaamiseen uppoutumista, motivaatiota, pelistä syntyvää mielihyvää ja saavutuksia pelissä. [5] Flow’n kokemista pidetäänkin yhtenä osoituksena siitä, että peli tai käyttöliittymä on onnistunut. [6] Isot pelituotantoyhtiöt testaavatkin tuotekehitysvaiheessa pelejään flow’n näkökulmasta, sillä eniten flow-kokemuksia tuottavat pelit ovat myös myyntilistojen kärjessä, koska ne saavat pelaajat pysymään pelin parissa pidemmän aikaa.
Peleihin usein liittyvä kilpailuasetelma on tekijä, joka tuottaa luontaisesti paljon edellytyksiä flow’lle. Kilpailuissa on kuitenkin tärkeää, että keskittyminen pysyy omassa parhaassa suorituksessa, vertaamatta sitä liikaa muihin pelaajiin. Jos kilpailusta tulee itsetarkoitus, voi pelikokemuksesta kadota sekä pelaamisen tuottama täyttymys että flow.
Pelillisyys liittyy myös arjen flow'hun, sillä ihmiset luovat jatkuvasti pieniä tapoja viihdyttääkseen itseään, kuten kynän tai kolikon pyörittely, reisien taputtelu, hammastikun pureskelu ja vihonkulmaan piirtely luennolla. Tämä on sikäli luontaista, että tietyn rutiininomaisen tehtävän toistaminen luo järjestystä tietoisuuteen. [3] Samaan kastiin voisi laskea myös joidenkin vanhemman sukupolven edustajien piilopullot esimerkiksi kirjahyllyissä ja kaappien perällä. Päivän mittaan näillä pulloilla kierretään ottamassa ”naukkuja” salaa niin, että puoliso ei huomaa. Piilopulloilla kiertäjä tietää usein puolison olevan tästä harrastuksesta tietoinen, mutta sen jatkaminen koetaan silti mielekkääksi.
Flow yhdistyy monilla tekemisen mielekkyyteen ja siksi usein ajatellaan, että sitä koettaisiin enemmän vapaa-ajalla, mutta näin ei ole asian laita. Nykyisin määrällisesti yleisimmäksi flow-kokemusten lähteeksi on noussut tietotyö. Ei kuitenkaan ole yllättävää, että flow-kokemuksia syntyy, kun ihminen viettää useita kymmeniä tunteja viikoittain jonkin asian parissa. Flow-tilaan nimittäin pääsee sitä helpommin, mitä taitavampi tehtävässä asiassa on, ja yleensä ihmiset toimivat työtehtävässä, jonka hallitsevat. Lisäksi työllä on usein selkeät tavoitteet. Nämä edesauttavat sitä, että ihmiset kokevat flow’ta juurikin työssään.[7]
Vaikka tietotyö onkin yleisin flow’n lähde, viettävät sen parissa työskentelevät flow-tilassa vain viisi prosenttia työajastaan.[8] Viisitoista prosenttia ihmisistä ei kertomansa mukaan koskaan pääse flow-tilaan työssään, kun taas kaksikymmentä prosenttia kertoo pääsevänsä siihen päivittäin. [9] Flow’n osuus työajasta on harmittavan vähäistä niin työntekijöiden, organisaatioiden kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Positiivista on, että lukemissa on helppoa kasvunvaraa, jos flow’n kokemisen edellytyksiin kiinnitetään edes vähän huomiota. Siksi tämä kirjakin on kirjoitettu.
Tämä oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Delle Fave, Antonella & Massimini, Fausto 2003. ”Optimal Experience in work and leisure among teachers and physicians: Individual and bio-cultural implications”. Leisure Studies 22(4), 323-342.
[2] Delle Fave, Antonella & Massimini, Fausto 2005. “The investigation of optimal experience and apathy. Developmental and psychosocial implications”. European Psychologist 10(4), 264-274.
[3] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
[4] Csikszentmihalyi, Mihaly 1988. Optimal Experience. Psychological Studies of Flow in Consciousness. Cambridge University.
[5] Latva, Suvi 2005. Digital Games to Support Education in a Playground Context. Lapin Yliopisto.
[6] Ollikainen, Jyrki 2000. ”Oppiminen, opetusohjelmat ja flow”. Sisältyy E. Pilke teokseen Aktiivinen käyttöliittymä. Tampereen yliopiston tietokonekeskuksen julkaisuja 8.
[7] Csikszentmihalyi, Mihaly 1997. Creativity: Flow and the Psychology of Discovery and Invention. Harper Perennial.
[8] Cranston, Susan & Keller, Scott. ”Increasing the ‘meaning quotient’ of work”. McKinsey Quarterly Jan 2013.
[9] Goleman, Daniel 2013. Focus: The Hidden Driver of Excellence. Harper Collins Publishers.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
